Pablo Neruda
Kysymysten kirja (Loki-kirjat, 1973/2003)
Runebergin päivän kunniaksi julkaisen tämän blogin ensimmäisen runokirjapostauksen. Tosin päivään olisi sopinut tietenkin paremmin joku suomalaisen runoilijan teos, mutta koska tähän chileläisen Pablo Nerudan kirjaan tartuin Luen ja kirjoitan -blogin Paulan innoittamana, niin suomalaista teosta ei tähän päivää eksynyt.
Tässä kirjassa minua - tietenkin - kiinnosti kysymysten aforistisuus, jota takakannessakin mainostetaan. Kyllähän kirja tarjosi sitäkin, ja teki mieli alkaa itse vääntää kysymyslauseista enemmän aforistisia. Ajatus oli monessa valmiina, mutta aforismeiksi ne olivat ehkä turhan väljiä. Terävyys ja napakkuus kun ovat hyveitä aforismeissa.
Kiinnostavaa kirjassa olivat muun muassa lapsuutta käsittelevät kysymykset - Missä on lapsi joka olin, yhä minussa vai jo poissa? - mutta jotenkin rakastuin enemmän absurdimman oloisiin kysymyksiin. Yksi suosikeistani on ehdottomasti kysymys sateessa seisovista junista.Onko mitään surullisempaa
kuin juna joka seisoo sateessa?
Kirjaa lukiessa jopa sivistyin. Kun luin ystävälle ääneen näitä kysymyksiä, hän kiinnitti huomioita asiaan, josta minulla ei ollut mitään ymmärrystä. Montako kysymystä on kissalla? Minä en ymmärtänyt, että tässä voisi olla mitään viittausta siihen, että ranskan kielen kysymyssana quoi (mitä) ääntyy varsin samankaltaisesti kuin kissan äännähdys. Mielenkiintoista!
Hauskaa, että löysit Kysymysten kirjan näin pian!
VastaaPoistaOn totta, että kysymykset ovat aforismeiksi turhan avoimia. En tullut sitä edes itse ajatelleeksi, vaan nielin kaiken kakistelematta.
Mietin paljon lukiessani absurdien ja realistisempien kysymysten suhdetta. Miksi teos oli koottu juuri sellaisessa järjestyksessä. Kysymykset olisi voitu järjestää monin erilaisinkin tavoin, ja siten siitä olisi voitu nostaa jotkain uutta esiin.
Kiinnostava havainto ranskan ääntämyksestä. Käännöskirjallisuudessa on juuri tämä ongelma: kaiken kääntäminen on mahdotonta, ja teos kärsii siitä eittämättä. Runoissa se korostuu entisestään.
Kiitokset linkityksestä!
Tuon teoksen kokoaminen, kun kerran postuumisti julkaistu teos on kyseessä, onkin mielenkiintoinen pohdinnan aihe.
VastaaPoistaJos esimerkiksi Hitleriä käsittelevät kysymykset olisivat heti ensimmäisenä, vaikutelma olisi kovin erilainen. :)
Vakavammin: sen verran olen aforismikirjoja viime aikoina lueskellut, että kysymysten järjestämisellä uusiksi, mahdollisesti jopa kirjassa olevien kysymyssarjojen rikkomisella saisi kovin erinäköisen kirjan. Niin paljon sillä järjestyksellä on väliä.
Tietenkin tämä piti linkittää blogiisi, sillä ilman bloggaustasi kirja olisi mennyt minulta ihan ohi.