Delerm: Päivätorkut piloilla

Delermin teosta Ensimmäinen siemaus olutta ja muita pieniä iloja on myyty Ranskassa yli miljoona kappaletta. Se on kai aika paljon. Ehkä Delermin teokset ovat siellä vähän kuin Maija Paavilaisen kuvitetut mietelauseteokset Suomessa.

Phileppe Delerm
Päivätorkut piloilla (Otava, 2001/2002)

Delermin teos on kokoelma pieniä kertomuksia, novelleja, miniesseitä arkisen elämän pienistä asioista. Kuten esimerkiksi siitä, mitä tapahtuukaan tenniskentällä juuri ennen sadetta tai miten pitäisi oikeaoppisesti luovuttaa paikka metrossa.

Päiväunet piloilla on samanlainen kirja kuin Delermin läpimurtoteos Ensimmäinen siemaus olutta. Enintään hieman kolmannelle sivulle rauhallisesti eteneviä tarinoita, jotka on ihanasti kuvitettu Juha Markulan rautalankavinjeteillä. Noiden rautalankaväkkyröiden vuoksikin pidän näistä kirjoista, ja siksi piti skannata yksi kuva näkyville.

Tällainen teos, jossa on 36 pientä tarinaa, olisi helppo lukea kerralla. Minä kuitenkin halusin nautiskella teosta pidempään, joten se lojui asunnossani päiviä siellä täällä. Luin aina kerralla yhden, kaksi tai kolme pientä kirjoitusta. Näin tämä kirja on parhaimmillaan. Isona annoksena kirja menettää osan tehostaan, sillä tarinat ovat lopulta jokseenkin toistensa kaltaisia. Tästä syystä tämä kirja ei enää samalla tavalla onnistunut viehättämään kuin ensimmäinen. Kuitenkin pidän näistä niin paljon, että mielelläni säilytän niitä omassa hyllyssäni.

Samalla tavalla kuin on löytänyt kirjablogisteista niitä, joiden kirjamakuun ja arvioihin voi luottaa, on käynyt lehtien kriitikoiden kanssa. HS:ssa Antti Majander arvioi ensimmäisen teoksen ja Putte Wilhelmsson tämän toisen. Majander ihastui, Wilhelmsson vihastui. Vaikka minäkin olen sitä mieltä, että tämä teos ei ole yhtä hyvä kuin Delermin aiempi, Wilhelmssonin kritiikki menee silti yli. (Täytynee perehtyä Wilhelmssonin kritiikkien yleiseen ärsyttävyyteen erikseen lähiaikoina.)