Carlson: William N. Päiväkirja

Luin tammikuun alussa Carlsonin Finlandia-palkitun Maan ääreen -teoksen. Se oli ollut hyllyssäni jo vuosia, mutta olin kuvitellut, ettei se minua innosta. Carlson alkoi kuitenkin kiinnostaa, joten jo reilu kuukausi edellisestä luin seuraavan. Nyt vuorossa oli viime vuoden f-palkintoehdokas.

Kristina Carlson
William N. Päiväkirja (Otava, 2011)

William N(ylander) on Pariisissa asuva suomalainen jäkälätutkija. Hänen päiväkirjamerkintänsä avaavat kuvaa tuon ajan Pariisista, Suomesta, tiedemaailmasta, mutta ennen kaikkea miehen päästä, joka ei oikein pidä mistään. Poroporvarillisuus, taiteilijat, jopa naiset. Kaikki ovat hyviä syitä pahoittaa mielensä. Kyllä. Pahoittaa mielensä. Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan kaveri tämä W. N. (Ei C. käytä termiä pahoittaa mielensä, mutta muilla sanoilla sanoo saman asian. Tämä mies on esimerkiksi kovin pahoittanut mielensä siitä, että kadun varrelle on rakennettu talo, joka varjostaa hänen taloaan.

Kirjassa parasta on lyhytfilosofia. Lyhytfilosofiaksi, ehkä jonkinlaisiksi fragmenteiksi, voisi kuvata N(ylanderi)n merkintöjä maailmasta. Otetaan näistä muutama satunnainen esimerkki:

- [M]aailman silmissä menestyäkseen ei tarvitse olla nerokas, vaan keskinkertaisuuskin riittää, koska silloin yläpuolelle ja alapuolelle jää saman verran väkeä, eikä keskinkertaista henkilöä uhkaa alempien kateus eikä ylempien ylenkatse.
- Tieteen amatöörit yrittävät tislata tieteen saavutuksista maailmankatsomuksen, mikä nimenomaan paljastaa heidän laatunsa eli amatöörimäisyyden.
- Nykyajan aikuiset ovat kuin pikkulapset, eivät kestä nälkää ja janoa hetkeäkään, vaan alkavat mankua (varsinkin naiset), ja arkisin näen kadulla nuoria naisia, jotka kävellessäänkin ahmivat leivoksia kuin olisivat nälkäkuoleman partaalla.

Kirjaa on mielenkiintoista lukea myös nykyajan kuvauksena. Siis kuvauksena siitä, miten N(ylanderi)n havainnot sopivat tähän meidän maailmaamme. Välillä - liekö tarkoituksella - ne tuntuvat sopivat hämmentävän hyvin.

William N(ylanderi)n ajatukset - tai ehkä paremminkin asenne moniin asioihin -  muistuttivat välillä omia ajatuksiani. Ei se ainakaan lukukokemusta huonontanut. Kokonaisuutena mukava pieni kirja. Voisin suositella itselleni, ellen olisi kirjaa jo lukenut.