Sivut

25. helmikuuta 2012

Seppälä: Mitä sähkö on?

Miksi luin tämän kirjan? Eksyin katselemaan jokin aika sitten Helsingin yliopiston opintovaatimuksia kotimaisessa kirjallisuudessa. (Itse en ole koskaan opiskellut kirjallisuutta pistettäkään.)  Nykykirjallisuuden opintojaksossa oli tämä Seppälän novellikokoelma. Aiemmin tänä vuonna luin Seppälän romaanin, josta en pitänyt lainkaan. Nyt annoin hänelle uuden mahdollisuuden.

Juha Seppälä
Mitä sähkö on? (WSOY, 2004)

Mitä sähkö on? on kuuden novellin kokoelma. Kirjassa viidentenä ollut niminovelli oli minusta paras. Syy lienee se, että siinä ei kuvattu pääasiallisesti ihmisten välisiä suhteita. Nimittäin silloin, kun Seppälä kuvaa ihmisiä, etenkin miehiä, ja ihmisten välisiä suhteita, en pääse yli siitä, että Seppälä vain kirjoittaa sellaisista ihmisistä. Jotenkin pääni sekoittaa Seppälän sellaiseksi ihmiseksi, joita hän kuvaa. Tai vaikka ei sekoittaisi, niin silti: en halua lukea sellaisista ihmisistä. Ovat kai liian lähellä sitä, mitä voisi nykymaailmasta nähdä, kun sopivin silmin katselisi. (Ei tämä teksti nyt ihan jokaisesta novellista kerro, mutta perusmauksi se kokoelmasta jäi.)

Eli se niminovelli, siitä piti kirjoittaa. Näennäisesti se on kaunis kuvaus siitä, mitä on olla sähkömies: työskennellä suuren voiman kanssa, sen äärellä, sen varjossa, sen vaaralle alttiina. Siinä sivussa pohditaan sitä, mitä se sähkö todella on, kuinka se maailmaan vaikuttaa ja kuin aavistuksena: entä jos sitä ei ole? Sähkönovelli on hieman esseemäinen, raa´an kauniskin. Mutta sekin jättää minut lopussa kylmäksi.

Seppälä on ollut kolmesti Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai novellikokoelmastaan Suuret kertomukset Runebergin palkinnon vuonna 2001. Raatien ja palkitsijoiden mielestä Seppälä on ns. hyvä kirjailija. Minä olen kai sokea, kun en ymmärrä hänen tekstiensä hienoutta.

Eli lyhyesti urheilutermein: Seppälä on näyttöpaikkansa saanut. Nyt odottaa vilttikomennus.

1 kommentti:

  1. Hei,
    eksyin blogiisi ja en voi olla kommentoimatta tätä. Itse pidän Seppälää yhtenä suurimmista suomalaisita kirjailijoista ja juuri sen vuoksi, että ihmissuhteita kuvataan niin onnistuneesti. Tavoitin kirjassa jotain samaa lukijana kuin Väinö Linnan Musta rakkaus kirjassa. Yhteiskuntakriittisen kirjallisuuden ehdoton helmi, joka vielä koristaa itsensä taitavalla ihmissuhdekuvauksella!

    VastaaPoista