Tokarczuk: Alku ja muut ajat

Kirjasta kerrotaan, että se on Olga Tokarczukin läpimurtoteos. Ennen en ole ymmärtänyt, että läpimurtoteos tarkoittaa teosta, joka murtaa hieman varautuneen ennakkoasenteen ja lyö itsensä läpi lukijan sydämeen. Nyt tiedän, sillä Alku ja muut ajat oli sellainen kirja.

Olga Tokarczuk
Alku ja muut ajat (Otava, 2000/2007)

"Alku on paikka, joka sijaitsee maailmankaikkeuden keskipisteessä." Romaanin aloituslause on vahva, mutta sitä Alku tässä romaanissa on. Se on romaanin keskipiste, kuin päähenkilö. Lisäksi lause kuvaa sitä, että kirjan henkilöiden maailmankaikkeudessa Alku on todellakin keskipiste. Siitä on lasten kautta kerrottuna hienoja kuvauksia kirjassa.

Alku ja muut ajat on romaani puolalaisesta kylästä nimeltä Alku. Kirja alkaa ensimmäisen maailmansodan ajoista päättyen jo lähelle 1900-luvun loppua. Kylän elämää seurataan monen sukupolven aikana, mutta tämä ei silti ole varsinainen sukuromaani, vaan nimenomaan kyläromaani. Ja kertojina eivät ole vain ihmiset. Äänensä saavat niin näkki, koira kuin Jumalakin.

Romaani on takakansiesittelyn - joka tällä kertaa osuu varsin hyvin - mukaan "kansanuskomusten ja kristillisten legendojen aarreaitta, filosofinen romaani ajan tuhoavasta voimasta ja ihmisen tarpeesta etsiä järjestystä katoavasta maailmasta". Kirjaa voisi kuvata kokoelmaksi pieniä kertomuksia kylän elämästä, mutta silloin tuntisi tekevänsä kirjalle vääryyttä. Nuo lyhyet kertomukset nivoutuvat toisiinsa niin sujuvasti, että missään nimessä tämä ei ole kertomuskokoelma, vaan ehjä tarina. Kertoja on kaikkitietävä sanan laajassa merkityksessä: tietää myös muiden kuin ihmisten asiat.

Kuten saattoi arvata, kirjaan lyö leimansa myös toinen maailmansota. Ensin tulevat saksalaiset, sitten venäläiset. Alku jää rintamalinjalle. Sota-ajasta poimin yhden sitaatin saksalaisesta sotilaasta, joka kiintyy kylään niin, että voisi jopa sodan jälkeen kuvitella muuttavansa sinne.

Hän jopa ajatteli, että kun maailma on selvinnyt koko sekasotkusta hän voisi ottaa molemmat naisensa mukaan ja asettua sinne kasvattamaan karppeja ja pyörittämään myllyä.
Koska Jumala luki Kurtin ajatuksia kuin karttaa ja oli tottunut täyttämään kaikki hänen toivomuksensa, hän antoi hänen jäädä Alkuun iäksi. Hän määräsi Kurtille yhden niistä yksittäisistä, sattumanvaraisista luodeista, joita sanotaan Jumalan lähettämiksi.

Ei elämä kylässä ennen sotaa eikä sen jälkeenkään kaunista ja helppoa ole, mutta sota toi minun mielessäni kylän elämään ja sitä kautta kirjaan selvän lisämausteen. Sota on niitä asioita, joita ihminen ei helposti käsitä. Ja sen järjettömyys tulee ilmi joskus pienissä asioissa.

- Missä Ivan on? Izydor kysyi luutnantilta.
- Pogib. Kaatunut.
- Ei, sanoi Izydor, ja luutnantti katsoi häntä hetken aikaa.
- Potšemu njet? Miksi ei?

Tokarczukin teos on sekä hauska, surullinen, koskettava, hymyilyttävä, ihmetyttävä, viihdyttävä, opettava että helppolukuinen. Minä en olisi etukäteen uskonut, että voin pitää tällaisesta mystiikkaa ja kaikkea muuta luovasti sekoittelevasta kirjasta. Olin väärässä.

Ajan kanssa näen, säilyykö kirjan tenhovoimaisuus. Nyt tuntuu, että tuli luettua kirja, jonka lukemisen muistaa. Enkä ole ainoa, joka tästä kirjasta on pitänyt. HS:n kritiikin viisi viimeistä sanaa ovat: "päällimmäiseksi jää hurmaavan kerronnan lumous".

Läpimurtoteoksen ovat lukeneet ja siitä sanoja paperille - pyh, nettiin! - laittaneet myös peikkoneito (Uppoa hetkeen) ja Penjami (Jäljen ääni).

P.S. Linkkivinkki mm. Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa mukana oleville: Puolalaista kirjallisuutta ja kirjoja Puolasta suomeksi