Per Petterson
Kirottu ajan katoava virta (Otava, 2008/2011)
Kirjaa lukiessa tulee rauhallinen olo. Se varmaan osittain johtuu jo kirjan kannesta, joka on sitä, ja jopa kirjan nimestä, vaikka siinä on kirottu. Eikä kirjassa tapahdu mitään yhtäkkistä. Kävellään, tehdään työtä, paukautetaan auton ovia, nukutaan, noustaan sängystä. Petterson kuvaa asioita rauhallisesti. Ja mies, jota hän kuvaa, on ajatuksiltaan ja teoiltaan pääosin rauhallinen.
Ja mitä Petterson tarinoi? Välillä pohdin, että onko kirjassa varsinaista suurta sisältöä kovin paljon. Mutta kyllä sitä on. Lähtöasetelma on jo sisällöllinen. Kommunismi on kaatumassa, siihen on ennen uskottu. Avioliitto on kaatumassa, vaikka ennen asiat ovat olleet hyvin. Äiti tekee kuolemaa, ja välejä halutaan selvittää. Kyllä näihin sisältöä tulee lähes huomaamatta.
Ensisijaisesti kirjassa ihailen tapaa, jolla Petterson kirjoittaa isoista asioista. Hän toteaa ne - mikäli ilmaisu kirjalliseen viestintään sopii - ilmeettömästi, kuin sivumennen. Mutta ne eivät silti mene ohi. (Tai ne eivät menneet, jotka huomasin.)
Minä toistaiseksi uskon sen, minkä kustantaja mainostaa. "Per Petterson on kansainvälisesti suurin kirjallinen sensaatio Pohjoismaista sitten Peter Hoegin." Ja lisäksi havahdun siihen, että olen tänä vuonna löytänyt jo kaksi norjalaista kirjailijaa, joilta haluan lukea enemmän: tämä Petterson ja Hanne Örstavik.
Suosittelen lämpimästi myös Pettersonin Hevosvarkaita.
VastaaPoistaTämä on hieno kirja. Sellainen, jonka vaikutus säilyy pitkään. Luin kirjan viime huhtikuussa ja olen omassa pienessä kirjabloggaajuudessani sitä mieltä, että Pettersonin romaani on paras vuonna 2011 suomennettu kirja. Se on paljon sanottu, koska luin viime vuonna kymmeniä uutuuksia. No, täysin subjektiivistahan bloggaaminen aina on, mutta olen iloinen että pidit tästä.
VastaaPoistaKirsin suositukseen lukea Hevosvarkaat yhdyn minäkin.
Hevosvarkaat tuli lisättyä lukulistalle jo kesken tämän kirjan lukemisen. :)
VastaaPoistaKatja: Luulenpa, että minussakin tämä kirja säilyy, vaikutus kestää.