Pekkola: Aamun kirkastus

Otin tavoitteeksi vuoden alussa lukea kaksitoista tänä vuonna ilmestyvää esikoisteosta. Näin helmikuun lopulla sain luettua ensimmäisen, tosin hieman kankeasti, sillä laji ei ollut minulle sopiva. Olisin jaksanut vielä kiinnostua nuoren naisen elämästä maaseudulla ahtaassa uskonnollisessa yhteisössä, mutta psykoottisia - vai oliko se psykotrillerimäisiä - piirteitä saava romaani alkoi vieraannuttaa minua kerronnallaan.

Mika Pekkola
Aamun kirkastus (Like, 2012)

Aamu. Pappilassa asuva nuori tyttö. Ympärillä isä, kuolemaa tekevä äiti (joka jää todella sivuosaan kirjassa, vaikka onkin olemassa), ystävä Anna, muutama muu henkilö. Tämän Aamun mielenliikkeitä, kuvitelmia, näkyjä, pelkoja ja sen sellaista kuvaillaan 200 sivua. Jos puutuminen tekstiin olisi alkanut jo reilusti ennen kirjan puoliväliä, olisin todennäköisesti jättänyt kirjan kesken.

Kirjassa on vain Aamu, luonto ja muiden ihmisten muodostama yhteisö. Kukaan muista henkilöistä ei nouse esiin persoonana, vaan he ovat mukana ainoastaan siksi, että yhteisöllä täytyy olla ääniä. Ja luonto tulee ennen yhteisöä, sillä niin vahvasti se on mukana kerronnassa. Luonnon merkitystä ja symboliikkaa en alkanut erityisesti mietiskellä.

Ei tietenkään pitäisi omia odotuksia ja niiden toteutumattomuutta laittaa kirjan syyksi, mutta teen silti. Kirjan uskonnollinen ympäristö oli jotenkin kummallinen. Olisin odottanut selvempää kuvausta siitä, mitä se oli. Nyt se jäi jotenkin vahvasti yleiskristilliseksi, joka kuitenkin oli todella ahdistava. Syitä, miksi yhteisö oli ahdistava, ei tuotu julki. Olisin myös odottanut, että Raamattu olisi jotenkin liittynyt tähän kirjaan. Että se olisi jotenkin näkynyt siinä uskossa, jota kuvattiin. Ei näkynyt.

(Siirrytään osastoon blogistin erikoiset:) Kirjassa on 198 tekstisivua. Kun kaksisivuinen prologi jätetään huomiotta, loput 196 sivua on jaettu kahdeksaan lähes saman mittaiseen osaan. Käsityksekseni jää, että lukujako on tehty nimenomaan pituuden mukaan, sillä luku vaihtuu usein jopa kesken lauseen. Mitään kertojan, tapahtumapaikan, tunnelman tms. muutosta luvun vaihtuminen ei yleensä tuo.

Mika Pekkolan tämän romaanin ympärillä pyörivä haastattelu löytyy kustantajan sivuilta. Haastattelusta paljastuu romaanin tapahtuma-aika, josta kirjassa ei anneta kuin viitteitä.