Tänä aamuna loppuunraapaistujen tekstien jälkeen tuli sata kirjapostausta tässä blogissa täyteen. Tähän ns. saavutukseen meni reilut viisi kuukautta, joten lukutahti on ollut varsin reipas. Suurinpiirtein kaikista luetuista kaunokirjallisista teoksista olen kirjoittanut. Jos vain olen lukenut kirjat loppuun asti. Joitakin on jäänyt keskenkin. Näiden lisäksi on tullut luettua myös tietokirjallisuutta.
Mutta nyt on pohdinnan paikka. Tuon tasaluvun lähestyminen sai miettimään, että onko tällaisessa bloggauksessa mitään mieltä. Vaikka blogia aloittaessa päätin, että kirjoitan lähinnä itselleni muistiin kirjoista joitakin asioita, tietynlainen itsekritiikki on puskemassa tätä tavoitetta nurin. Pitäisi kirjoittaa paremmin, tyylikkäämmin, pidemmin, analyyttisemmin, monipuolisemmin. Että onko siinä järkeä yleensä heti lukemisen jälkeen raapustaa joitakin virtuaalisia rivejä blogiin niistäkin kirjoista, jotka eivät lainkaan sytytä, kirjoista, joista ei tunnu löytävän mitään kirjoittamisen arvoista.
Onhan tuolla jonossa odottamassa muutama pidempikin blogiteksti. Turkka Hautalasta on tekeillä kirjoitus, sillä hänen kaikki kolme julkaistua kirjaansa luin ja niistä pitäisi kirjoittaa kokoava juttu loppuun. Ja kirjailijoiden sanavalmiudesta on tekstiluonnos myös odottamassa viimeistelyä. Viikonloppuna odottaa 24 tunnin lukumaraton, josta tulee myös erilainen postaus kuin tavallisesta "tämä nyt oli tällainen kirja" -tekstistä.
Pitäisikö keskittyä vain tuollaisiin juttuihin? Ja kirjoittaa ehkä vain niistä kirjoista, joista on jotain sanottavaa? Lukea ehkä useampi teos samalta kirjailijalta peräkkäin ja kirjoittaa sitten? Tehdä aivan muunlaisia tekstejä, analysoida vaikkapa blogistien TBR100-listoja? Kirjoittaa viimeinkin blogikirjoituksia vertaileva analyysi Daniel Kehlin Maineesta? Ja ehkä jostain muustakin selvästi mielipiteitä jakavasta kirjasta?
Ajankäytön haasteita nämä eivät varsinaisesti ole. Noiden lyhyiden tekstien kirjoittaminen kirjoista ei ole niin suuri urakka, että siitä vapautuisi kovinkaan paljon aikaa muuhun. Sillä kyllähän aina neljä pikaista, lyhyttä tekstiä kirjoittaa samassa ajassa kuin yhden pitkän ja paremman. Mutta. Pitäisikö siis muuttaa blogiaan "fiksumpaan" suuntaan?
Kun kirjoista kirjoittaa nopeasti, lyhyesti, ja vieläpä varsin pian luettuaan kirjan, teksti jää yleensä kovin yksitasoiseksi. Tulee kirjoitettua muutamia sanoja tapahtumista, otettua ehkä joku kuvaava lainaus, kerrottua jotain lukukokemuksesta. Varsinaisesti kirjan, tekstin, henkilöiden sisälle ei pääse, koska ei tee ajatustyötä lukemisen ja kirjoittamisen välissä. Jos haluaa nauttia kirjat jokseenkin "sellaisenaan" tekemättä erityisesti muistiinpanoja lukiessaan, helposti kai käy näin. Jos pääasia ei olisi lukeminen, vaan kirjoista kirjoittaminen, olisi pakko tehdä toisin.
Tämä teksti ei näytä vievän kirjoittajaansa minkään varman, lopullisen äärelle. Mutta silti se, kuten kaikki nuo kirjapostaukset, eksyy netin syövereihin kaikkien luettavaksi. Ehkä se on tätä nykyaikaa. Keskeneräinen, vajaa saa tilansa netissä, kun tilaa on rajattomasti eikä julkaisukynnys siksi muodostu korkeaksi.
P.S. Jotenkin tuota kirjoittamaansa lukiessa tulee sellainen olo, että vastaavia (ahdistus)pohdintoja on lukenut muidenkin blogeista.
Kovin on tuttuja ajatuskuvioita. Mutta sinä olet kyllä ollut uskomattoman ahkera, onnea virstanpylväästä!
VastaaPoistaTuota Hautala-juttua jään jo kovasti odottamaan. Olen suuri Hautala-fani nimittäin, joten palaillaan asiaan!
Hautalasta tullee tekstiä ensi viikolla. Viikonloppu menee kirjoja lukiessa. :) Ja kiitos.
PoistaHei älä muuta mitään, pidän tästä tavastasi kertoa ja arvioida tarinat lyhyesti ja ytimekkäästi;) Itselläni on tämä lyhyesti kirjoittamisen ja nopeasti lukemisen lahja, en siis pidä pitkistä blogiteksteistä enkä monisatasivuisista kirjoista, poislukien Sinuhe:)
VastaaPoistaKiitos tästä. Taitaa minullakin nuo molemmat lahjat olla. Ja myös se taipumus, että todella paksut kirjat eivät oikein tartu käteen, vaikka isot kädet minulla onkin.
PoistaOnnea satasesta :)
VastaaPoistaSamoja ajatuksia on ollut minullakin.
Minulla postaukset tuppasivat jossain vaiheessa pitenemään, opettelen taas lyhentämään. Hyvän pitkän analyysin autuus on sen syvyys, mutta pääsevätkö muut siihen ajatukseen. Kuorimalla ydin esiin, ja esittämällä jonkin pointin niin keskustelua syntyy enemmän. Näitä olen itse pohtinut.
Minusta sinulla on ollut oma hieno tyyli, sitä kannattaa varmasti jatkaa.
Kirjablogausahdistus on sekin yksi rajapyykki :)
VastaaPoistaOnnittelut satasesta ja tosiaan, hurjaa vauhtia näitä luet...mutta kannatan kyllä minäkin niitä nopeita tekstejä kaikista kirjoista, on niistä kuitenkin saanut varsin hyvin irti sen yleissävyn että millainen kirja mahtaa olla kyseessä.
Mutta pitemmät pohdiskelut ovat toki myös paikallaan silloin kun niitä tulee, ja ajoittaiset pohdinnat kirjallisuudesta, lukemisesta ja lähiaiheista yleensä ovat myös kiinnostavia, ja sinulla on myös näitä kiinnostavia lukuprojekteja kuten nuo Finlandia-palkitut, oletko niistä ajatellut jossain vaiheessa jotain kooste-vertailu-postausta?
Joo, kyllähän niistä on tulossa erityisjuttuja aikanaan. Ihan pian tulee noita tavoitteitakin täyteen.
PoistaTämä ahdistus kyllä tuli nyt osittain siitäkin, että koska luin samana iltana Bariccon ja Palmgrenin kirjat ja siinä vaiheessa oli vielä kirjoittamatta Wilden kirjasta, oli kolmen kirjaa rästissä. Se on jo paljon. :)
Hyviä pohdintoja, joita itse kukin aina pohtii ahdistuessaan siitä, että ei ole tälläkään viikolla noussut ohi tyyliblogistien, eikä kukaan ole vieläkään antanut pestiä Aasian kirjeenvaihtajana, vaikka yritän aika ajoin muistaa sitä vikistä ja anella.
VastaaPoistaVakavasti ottaen, olisi miellyttävää, jos jaksaisi kirjoittaa niin kiinnostavasti asioista, että saisi aikaan keskustelua tai niin hyvin kirjoista, että saisi kaikki lukemaan. Tai no, ehkä edes kommentoimaan postausta.
Olen itse pohtinut lähinnä sitä, että jos saisi kirjoitettua joskus jonkun yhtenäisen kirjoituksen jostain aiheesta. Pari kertaa olen jaksanut, mutta sitten tulee kuitenkin heitettyä monet kirjoitukset vähän nopsaan. Ja sitten ajattelen, että onhan mulla se palkkatyö, ja tämä on vain harrastus, joten jos kukaan ei lue, niin kirjoitan sitten itselleni. Prkl.
Tuttuja pohdintoja tuntuu sinulla olevan. Itse löysin ratkaisun sitä kautta, että kysyin itseltäni miksi bloggaan. Teenkö sitä kosiskellakseni lukijoita vai pidänkö kiinni alkuperäisestä syystä, joka oli pakottaa itseni pohtimaan lukemaani edes jossain määrin.
VastaaPoistaLukijoiden kannalta lyhyet, tiiviit arviot voivat useinkin olla mukavampia luettavia. Jos on kyse entuudestaan tuntemattomasta kirjasta, niin herkemmin ryhdyn lukemaan lyhyttä versiota kuin kovin pitkää.
Kirjojen näkyvyyden kannalta on kiva, kun kirja on jossain blogissa. Mulle ainakin jää mieleen ja sitten saatan ostaa tai muuten hankkia kirjan.
PoistaHyvä ajatus, Jori. Minä bloggaan kirjoista sen takia, että a) tulisi luettua ja b) muistaisi että on lukenut ja c) jäisi joku käsitys, mistä kirjassa oli kyse. Näiden syiden vuoksi mitään ei pidä muuttaa.
PoistaTässä blogissa oli alunperin ajatus kirjoittaa enemmän kirjoittamisestakin. Se on jotenkin jäänyt. (Kirjoitusprojektini ovat ehkä edistyneet liian hitaasti.)
Tasalukukommentti: Aitous, ahkeruus ja asiantujuus pitävät blogit pinnalla :)
VastaaPoistaOnnea sadasta postauksesta.
Onnittelut täältäkin. Tarjoan vakivinkkiä: kirjoita sellaista kuin hyvältä tuntuu. Kaikki ulkopuolisten ohjenuorat ovat epäilyttäviä joka tapauksessa.
VastaaPoistaOman kirjablogini aloitin aikoinaan tavoitteella, että bloggaisin kaikista kirjoista vuoden ajan. Ei onnistunut; liikaa kirjoja. Nykyään kirjoitan kunnolla niistä kirjoista, joista on jotain sanottavaa tai joista ehdin sanottavan sanoa... muut rekisteröin koosteisiin kerran kuussa. Jääpähän virtuaaliseen muistiin jälki lukemisista.