Me muut. Kirjoituksia yhteiskuntaluokista (Teos & Söderströms, 2009)
Yhdeksälletoista suomalaiselle on annettu tehtäväksi kirjoittaa siitä, miten he kokevat luokkamääritelmät. Kirjoittajajoukko on mielenkiintoinen. Mukana on paljon myös suomenruotsalaisia, jotta kielikysymys saataisiin myös mukaan. Sillä luokassa on kyse paljon myös identiteetistä.
Sauli Niinistö, Niklas Herlin, Sofi Oksanen, Kreetta Onkeli, Merete Mazzarella, Husein Muhamed, Kjell Westö, Monika Fagerholm, Minna Lindgren, Kaarina Hazard, J. P. Roos, Arne Nevanlinna, Markus Drake, Fredrik Lång, Maria Björnberg-Enckell, Henrika Ringbom, Merja Virolainen, Roy Michelsson ja Leo Löthman. Siinä kirjoittajat ovat suunnilleen siinä järjestyksessä, miten hyvin heidät "tunsin" ennen kirjan lukemista. Nyt tunnen vähän paremmin, sillä esseet ovat heidän henkilökohtaisia pohdintojaan usein juuri omasta ja oman suvun luokkaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta, luokkanousuista ja laskuista.
Minä aloin lukea tätä kirjaa lähes sattumalta. Jotenkin se vain kirjastossa sattui silmiin. Olisiko kenties ollut laitettuna esille? Joka kerta kuitenkin tulee katsottua, että mitä kirjastoväki tällä kertaa tarjoilee. Mutta melkein voisi luulla, että olisin lukenut tämän jo aiemmin. Yhteiskuntaluokat ovat sosiologinen ja sosiaalipoliittisia käsitteitä, ja niistä olen ollut kiinnostunut. Luokkakysymys on myös identiteettikysymys. Tässä kirjassa myös kielikysymys näyttäytyy osin luokka-, mutta erityisesti identiteettikysymyksenä. Ja identiteettikin kuuluu mieliteemoihini. Ja identiteetin ja luokan muodostaa aina joku kollektiivi, joka jättää muita ulkopuolelleen: syntyy toiseus, muut. Enkä minä toiseuskysymystä vierasta; siitä olen kirjoittanut useampia aforismejakin. Lähtökohdat kirjan lukemiselle olivat siis hyvät.
Onneksi en alkanut lukea kirjaa järjestyksessä, sillä tekstit ovat kirjailijan mukaan aakkosjärjestyksessä. Ensimmäisenä ollut teksti ei ollut parhaasta päästä, sen tulin myöhemmin huomaamaan. Aloitin Merete Mazzarellasta, häneen luotin. Mazzarella kirjoitti omista kokemuksestaan, jotka olivat minulle tuttuja hänen esseekokoelmastaan Tähtien väliset viivat.
Lopulta parhaiten mieleeni jäivät Leo Löthmanin ja Kreetta Onkelin tekstit. Löthman kuvaa esseessään elämää Ahvenanmaalla ja sitä, kuinka siellä kaikki tiesivät, kuka on rikas, kuka köyhä, sitä ei tarvinnut tuoda erikseen esille. Onkeli taas oli yksi niistä harvoista kirjoittajista, joiden lähtökohdat elämään eivät olleet erityisen rikkaat tai akateemiset. Onkelin essee päättyy kysymykseen "mikä minulle elämässä on tärkeintä". Arne Nevanlinna taas aloittaa: "Kuka sä oot?" Näillä kysymyksilläkin pääsee luokkapohdinnoissa jo johonkin saakka.
Kirjaa lukiessa häiritsee eniten se, että se on niin helsinkiläinen. Toisaalta juuri Helsingissä luokat parhaiten näkyvät. Täällä ihmisiä on niin paljon, että ihmisistä tulee luokkia, Onkelin Luhangalla yläluokkaan ei montaa ihmistä mahtuisi. Toiseksi kirja on kovin yläluokkainen tai vähintään ylempää keskiluokkaa. Miksi kirjassa ei ole todellista alaluokkaan kuulumisen kuvausta? Siksikö, että kirjan toimittajat ovat luulleet, että heidän pitäisi ensin opettaa joku kirjoittamaan ja sitten vielä selittää heille käsitteet luokka ja essee?
Kirjan ovat lukeneet myös anni.M ja Booksy.
No joo, hyvät kysymykset lopussa. Ehkä kirjan nimi olisikin voinut olla me.
VastaaPoistaAika useinhan kirjallisuuskin tuppaa olemaan tietyn luokan ja koulutustaustan omaavien kirjoittamista toisilleen. Siis niille lukijoille, joilla on sama tausta.
Vähän joskus pelottaa, kun lukee kirjoja ja tietää, että kirjoittajalla on sama koulutustausta kuin itsellä ja kirjoittaja on samaa sukupuolta ja sukupolvea kuin itse. Ei kovin hedelmällistä, kun katselee asioita kirjasta samasta näkökulmasta kuin muutenkin.
Itse olen tuosta Helsingin vs Luhangan luokkajaosta vähän eri mieltä, Helsingissä on varmaankin Suomen kovin luokkakierto joten luokkaerot käyvät hankalammiksi havaita (Espoo ja Vantaa ovat jo paljon selkeämpiä) kun taas maaseudulla sillä voi olla paljonkin merkitystä mistä olet ja mitä isoisoisäsi teki. Sosiaalinen normisto johon luokka-ajattelukin kuuluu on usein tiukempaa kuin suurissa kaupungeissa, vaikka toki maaseutupitäjän yläluokka saattaakin olla hyvin erilaista kuin Helsingin yläluokka (ja alaluokat samoin).
VastaaPoistaTuo suomenruotsalaisuuden vaikutus on myös vähän hankala, tottakai pääsääntöisesti ruotsinkielisillä alueilla Ahvenanmaalla ja Pohjanlahden rannoilla on myös köyhiä ruotsinkielisiä, kun taas pääkaupunkiseudun köyhempi työläis- ja maanviljelysväestö on sulautunut suurelta osin suomenkieliseen väestöön kun taas varakkaampi, koulutetumpi jne. kansanosa on pitänyt kielestä kiinni (hei vaan, ruotsinkielinen isoisäni, sinäkään et Ankdammenia ollut).
Tästä luokkakysymyksestä voisi tietenkin keskustella vakavamminkin. Ilman tuon kirjan tuomaa painolastia. Nyt ei oikein jaksa.
PoistaTuollaisen maaseutupitäjän - tai edes jonkin keskisuuren kaupungin - asenneilmastosta olisi ollut mielenkiintoista lukea. Jos vaikka Petri Tamminen olisi kertonut, millaista on Vääksyssä.
Tämä täytyy panna korvan taakse, aihe kiinnostaa minua erittäin paljon. Luin joku vuosi sitten Katriina Järvisen ja Laura Kolben Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa, joka herätteli pohtimaan luokkaeroja rakkaassa kotimaassamme. Tosin tuo kyllä häiritsee, jos kirja jää valitettavasti keskiluokka-yläluokka-akselille - sekin on ehdottomasti kannanotto, vaikka se olisi jotenkin tiedostamatta syntynytkin. Hmm... Joka tapauksessa kiinnostavaa, kiitos tästä!
VastaaPoistaJärvisen ja Kolben kirja ymmärtääkseni on ollut tämän kirjan innoittajana. Siihen viitattiinkin joissakin teksteissä. Minunkin täytynee se lukea.
PoistaHih, "selittää heille käsitteet luokka ja essee", pitäisi ainakin minun kohdallani paikkansa! Luokka on hankala... ja osa tämän kirjan jutuista taisi mennä oman vähän kapoisen essee-käsitykseni ohi.
VastaaPoistaTuosta kirjan kaupunkilaisuudesta ja ylempiin yhteiskunnan kerroksiin suuntautumisesta olen samaa mieltä. Maaseudun nokkimisjärjestykset ovat tavallaan sekä tiukempia että vähemmän ilmeisiä, eivätkä yhteismitallisia city-Suomen järjestelmien kanssa kuten hdcaniskin totesi. Toisaalta oman kokemukseni mukaan muualta muuttanut voi ne halutessaan ignoorata... ja parempi onkin, koska ulkopuolinen ei sukuverkoista selvää saa.
Olisi ne käsitteet voinut selittää kirjoittajille nytkin. Käsitettä luokka käytetään eri teksteissä - en minäkään niitä kaikkia kyllä esseiksi sanoisi, mutta kustantaja pitää tätä esseekokoelmana - kovin vapaasti.
PoistaKiinnostava kirja. Olen lukenut muutaman kurssin sosiologiaa, joten tematiikka on tuttu. Koska olen syntynyt kultaisella 60-luvulla, niin olen nähnyt uudestaan köyhälistön syntymisen 1990-luvun laman seurauksena (ne henkilöt jotka takasivat toisten lainoja, ja eivät ole päässeet velkasaneeraukseen) sekä ne henkilöt, jotka menettivät työpaikkansa tai yrityksensa. Hyvinä vuosina tuloerot kasvoivat jo tilastojenkin mukaan. Hylkäisin itse vanhat määritelmät ja eräs mittari voisi olla omistaminen pörssiosakkeet, tai onko pääomatuloja, eräs mittari on asumismuoto oma talo tai vuokralla ...
VastaaPoistaKöyhien lapsia on minusta tuettava.