Kurkov: Kuolema ja pingviini

Mies elää pingviinin kanssa kerrostaloasunnossa ja kirjoittaa työkseen nekrologeja. Siinä on lyhyesti kirjan nimi aukiselitettynä. Lisäksi toki on syytä mainita, että nekrologit kirjoitetaan elävistä ihmisistä, mutta vähitellen käy ilmi, että kauaa kirjoitusten kohteet eivät elä.

Andrei Kurkov
Kuolema ja pingviini (Otava, 1996/2006)

Kirjassa eletään neuvostoajan jälkeisessä Ukrainassa, joka ei tämän kirjan perusteella ollut kovinkaan turvallinen, järjestäytynyt tai vakaa yhteiskunta. Minä en sitä kuuluisaa Kafkaa ole lukenut kuin Oikeusjutun verran, mutta tiedän, etten ole ainoa, joka voisi tästä romaanista käyttää termiä kafkamainen. Tehtävänannot päähenkilö-Viktorille putkahtavat välillä varsin yllättäen, selittelyjä tai perusteluja kaikille tapahtumille on kirjasta turha etsiä. Ihmisetkin ilmestyvät Viktorin elämään selittelemättä, ja yhtä oudosti monet heistä myös siitä katoavat.

Kirjassa on pingviinin lisäksi jatkuvasti läsnä kuoleman tuntu. Yhtäkkisen, odottamattoman kuoleman tuntu. Ja sen pelko. Myös Viktor saa pelätä henkensä puolesta. Vaarattoman tuntuinen tehtävä, nekrologien kirjoittaminen, muuttuu vaaralliseksi, kun nekrologeilla alkaa olla selvä yhteys kuolemantapauksiin.

Misa-pingviinistä muodostui kirjaan yllättävän hauska yksityiskohta. Eikä pingviiniä voinut missään välissä unohtaa, vaikka siitä ei olisi hetkeen kerrottukaan, sillä kirjan lukujen numeroinnit oli koristeltu pingviinin kuvalla.

Kokonaisuutena kirjaa ei osaa pitää kuvauksena sen enempää Ukrainasta, elämästä pingviinin kanssa, toimimisesta jonkinlaisen mafian kanssa kuin kirjoittamisesta. Se on yhdistelmä niitä kaikkia, mutta ei mitään erikseen. Kuolema ja pingviini on absurdi tarina, josta en näin muutama päivä lukemisen jälkeen tunnu saavan enää otetta, vaikka kirjaa oli oikein mukava lukea.