ASN: "Se on siitä harvinainen, siis että siinä huippu-urheilija itse kirjoittaa omista kokemuksistaan. Ja se kuvaa hirveen hyvin sitä kasvamista urheilusuvussa, jossa koko perhe ja kaikki ympärillä pyörii lapsesta lähtien urheilun ympärillä..." AT: "Millä tavalla kaikki merkitykset siinä elämässä liittyy jollakin tavalla urheilemiseen..." ASN: "Bosco kuvaa jotenkin siinä hirveen hyvin sitä että se on niin itsestään selvää se urheilun maailma, ja se että tuntikausia päivässä jo pikkutyttönä uhrataan siihen..." AT: "Joo, ja se on itsestään selvää siis, kun siinä maailmassa niinkun se on se ilma jota hengität, se on se kulttuurinen kitti, joka yhdistää sun tekemisen, olemisen, identiteetin, ystävät. Ja sen ulkopuolella on niinku sitten kauhean vaikea löytää – ei yksinkertaisesti oo edes aikaa - mutta ei tavallaan myöskään tajua sitä, miksi toiset on erilaisia..."
Ylitys (Teos, 2012)
Minulle Manuela Bosco oli tähän asti penkkiurheiluharrastuksen vuoksi tuttu nimi. Tosin en nyt olisi muistanut, että hänen 60 m:n aitajuoksun ennätyksensä on 8,12 tai että hän oli mukana Sydneyn kisojen pikaviestijoukkueessa, joka pääsi välieriin. Mutta nimi on tuttu, ja tarina nimen takana - niin ajattelin - avaisi varmasti mielenkiintoisella tavalla maailmaa urheilijan pään sisältä. Ja se todella tapahtui.
Manuela on ollut viime aikoina otsikoissakin. En lue iltapäivälehtiä, en oikein tiedä, mistä siellä on puhuttu. Mutta koska kirjassa kerrotaan hänen itsemurha-aikeistaan, se toki herättää keltaisten toimittajien mielenkiinnon.
Kirja on kirjoitettu yllättävän hyvin, muistelmateokseksi se on paikoin jopa loistava, vaikka ihan joka hetki ei kirjassa kiinni pysynytkään tekstin, vaan ainoastaan tarinan vuoksi. Kiinnosti, millaista on nuoren urheilijan elämä, kun harjoittelu vie kaiken ajan, kun urheilu on tärkeämpää kuin mikään muu. Mitä se vaatii? Kiinnosti elämä kahden kulttuurin, italialaisen ja suomalaisen välissä. Kiinnosti, miten kehittyy (valmentaja)isän ja tyttären suhde, sillä siitä tämä kirja paljolti kertoo.
Mitä ajattelin kirjan luettuani? Ajattelin, että lopetan urheilun seuraamisen. En halua olla mukana koneistossa. Ajattelin, että noin vahva omistautuminen mille tahansa asialle on vaarallista. Sanotaan, että tullakseen huipuksi missä tahansa asiassa on harjoiteltava 10 000 tuntia. Kannattaako ihmiselämää kaikkine nautintoineen, iloineen ja suruineen uhrata minkään yksittäisen asian vuoksi? Oli se sitten tiede, taide, politiikka tai urheilu.
En ole tätä lukenut, mutta samankaltaisia ajatuksia herätti fiktiivinen Kaksoisvirhe, eli Lionel Shriverin romaani, joskin se keskittyi ennen kaikkea parisuhteeseen urheilijoiden välillä.
VastaaPoistaLuin Boscon eilen aamulla, varasin kirjastosta, sillä olin taas elämäkerran tarpeessa. Minustakin se oli yllättävän hyvin kirjoitettu ja oli kiinnostava lukea henkilöstä, josta ei alunperin tiedä juuri mitään.
VastaaPoista