Sivut

30. marraskuuta 2012

Suomalainen marraskuu

En ole koskaan aiemmin tehnyt tällaista postausta x-kuun luetuista kirjoista. Nyt luettuja kirjoja kootessa vasta tajusin, että tämä onkin ollut kovin suomalainen kuukausi. Luetuista romaaneista vain yksi on käännöskirja. Huomattavaa on se, että olen ollut kovin laiska kirjoittamaan näistä lukemisista mitään.

Tämän vuoden kotimaisista romaaneista marraskuussa tulivat luetuiksi
Sanni Nirosen Tähdenpeitto (haluan lukea Niroselta lisää),
Kristiina Lähteen Joku on nukkunut vuoteessani (outo, jäi etäiseksi),
Raimo Pesosen Automies (ei oikein sytyttänyt) ja
Riikka Pulkkisen Vieras (parasta pulkkista minun makuuni).

Näiden lisäksi tuoreita kotimaisia ovat kolme lukemaani Finlandia-ehdokasta.
Juha Seppälän Mr. Smith,
Heidi Köngäksen Dora, Dora ja
Pirjo Hassisen Popula.

Salaista "Lue kaikki Finlandia-ehdokkaat" -projektiani edistin lukemalla
Kari Hotakaisen Huolimattomat (miksi, oi miksi en ollut lukenut tätä ennen?),
Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin (hieno kirja, jonka lukemista olen suunnitellut sen ilmestymisestä lähtien),
Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä (tämä olisi voinut olla F-palkinnon arvoinen),
Tuomas Kyrön Liitto (hyvää, minulle uudenlaista Kyröä) sekä
Sofi Oksasen Puhdistus (odotin paljon parempaa, mutta lievä pettymys ei ollut itsellenikään yllätys).

Muuta suomalaista kirjallisuutta marraskuun lukulistalla edustavat
Claes Anderssonin Kuvien takana (vuodelta 1972; mielenkiintoinen kirja, tekisi mieli päästä puhumaan siitä Anderssonin kanssa),
Johanna Venhon Syntysanat (ei minun kirjani) ja
Sofi Oksasen Stalinin lehmät (ensimmäinen Oksasen kirja minulle, hyvä esikoiskirja, mutta ei saanut Oksas-faniksi).

Ainoa käännöskirjallisuutta ollut romaani oli sitäkin parempi:
Ismail Kadaren Särkynyt huhtikuu (Kadarea pitää lukea lisää).
Kadare (Albania) on osa Ikkunat auki Eurooppaan -haastetta, jota silmällä pitäen minulla on kesken Jakub Kolasin (Valko-Venäjä) kirja ja Martin Walserin (Sveitsi) kirja sekä pinossa yksi kirja Latviasta ja yksi Liettuasta. Balkanin alue jää näiden jälkeen vielä odottamaan lopullista valloitusta loppuvuonna.

Runojakin on tullut luettua hieman. Ja tietokirjoja, tosin lähinnä osittain tai kursorisesti. Aivan lukeva ihminen olen taas ollut. (Taputtaa täten itseään kannustavasti päälaelle, sillä tavalla kevyesti.)

Joulukuussa pitää lukea mm. Ulla-Lena Lundbergin Jää (joka on jo aloitettu). Sen jälkeen on kaikki tämän vuoden Finlandia-ehdokkaat luettu. Niistä aion valita oman suosikkini - ja kirjoittaa aiheesta - ennen kuin Tarja Halonen kertoo oikean voittajan.

17. marraskuuta 2012

Seppälä: Mr. Smith

"Itärajan tuntumaan ja osin historiaan asettuva Mr. Smith  jättää taakseen perinteisen romaanimuodon kertoakseen aikamme ahneuden diagnoosin ja synkän ennusteen sen toteuttajille. Romaanin monelta tasolta läpitunkeva totuus rahan tuhovoimasta välittyy vastaansanomattomasti kirkkaan kielellisen ilmaisun ansiosta."

Juha Seppälä
Mr. Smith (WSOY, 2012)

Alun lainaus on Finlandia-raadin perusteluista. Kirja on siis ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Seppälän kirjoista tämä on jo neljäs, jolle näin tapahtuu. Minä tuskin tähän kirjaan olisin tarttunut ilman Finlandia-ehdokkuutta, sillä aiemmat kokemukseni Seppälän tuotannosta eivät ole olleet positiivisia. Nyt tartuin kirjaan, ja myös luin sen, sillä päätin lukea kaikki ehdokkaat. (Kolme vielä lukematta.)

Muutama sana kirjan kielestä. Seppälän teosta oli mukava lukea. Siinä on niin paljon lyhyesti esitettynä, mukavasti tiivistettynä hyviä ajatuksia. Joku voisi sanoa, tai siis minä sanon, että teksti sisältää aforistista ainesta. Ja koko kirjan perusvire on sellainen sopivan kyyninen minun makuuni, juuri nyt.

Mutta Mr. Smith ei ole kovin helppo lukukokemus. Se tuntuu etenevän, jos sitä sanaa voi edes käyttää, lähinnä kumuloituvina ajatuksina lukijan päässä. Ajassakin edetään, mutta niin monessa tasossa, monen henkilön mukana, ettei siirtymät ajassa eteen- tai taaksepäin tunnu olennaisilta. Romaani ei silti kadota lukijaansa. Se pitää mukana kielellään ja asiallaan silloinkin, kun nimet ja ajat jatkuvasti vaihtuvat.

Nimet, paikat ja ajat. Herra Schmidt elelee Karjalan kannaksella suunnilleen vajaa sata vuotta sitten. Myydään vakuutuksia, tehdään kauppoja, rahaakin. Mr. Smith elää nykyaikaa, mutta yhteys isoisään on kirjassa esillä. Smith näyttäytyy filosofisena hahmona, joka ratkaisee ongelmia. Samalla hänen kauttaan esitetään näkemyksiä maailmasta. Henkilögalleriaan kuuluu monta muutakin, mutta he ovat enemmänkin vain tarinoita Mr. Schmidthien sivussa.

Lopulta sillä, onko Schmidt myös Smith, ei ole väliä. Eikä sillä, mitä aikaa eletään. Sillä "maailma on tarina, pelkkiä tarinoita jotka oli upotettu toisiin tarinoihin." Mutta ihan lopuksi: vaikka Seppälä yhdistää monta aikaa ja monta asiaa, silti tämän teoksen - jonka kyllä voisi lukea uudestaan - jälkeen jää olo, että onko tämä kirja sittenkään niin monipuolinen kuin ensimmäinen ajatukseni siitä oli. Soiko sama levy liikaa?

Arvioni kirjasta sijoittunee johonkin Hemulin kirjahyllyn haltioitumisen ja Kulttuuri kukoistaa -blogin varauksellisuuden välille.

16. marraskuuta 2012

Korpiola ja Nikkanen: Arabikevät

Näin Finlandia-palkintojen kulta-aikaan tulkoon muistiin- ja blogiin kirjoitetuksi joitakin ajatuksia yhdestä tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkintoa tavoittelevasta kirjasta. Tuota palkintoa tavoittelee kuusi teosta, joista tämän lisäksi uskon lukevani vain jo Kanava-tietokirjapalkinnon voittaneen Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut.

Lilly Korpiola ja Hanna Nikkanen
Arabikevät (Avain, 2012)

Aloitetaan kehuista: Nikkanen ja Korpiola ovat kirjoittaneet hyvän kirjan. Ymmärrettävän, sujuvakielisen tietokirjan, josta oppi paljon, vaikka ennen lukemistakin ajatteli tietävänsä jo aika paljon siitä, mitä ja miksi arabimaissa viime vuosina on tapahtunut.

Arabikevät ei ole ehkä aivan perinteisin tietokirja. Korpiola kirjoittaakin kirjan alussa: "Tutkimusmaailma kulkee hitaasti, ja jatkuvassa liikkeessä olevien ilmiöiden vangitseminen on tieteen keinoin vaikeaa. Tieteen kieli on kurinalaista, näkökulmat tarkasti rajattuja ja ilmiöiden tarkastelu vaatii viileää etäisyyttä. En halunnut tehdä arabikeväästä vain tiedettä, vaan halusin kirjoittaa kirjan, jossa ihmiset saavat puhua ja kertoa tarinansa."

Korpiolan sanat antavat viitteitä siitä, millainen kirja on kyseessä. Sen voisi määritellä vaikkapa ajankohtaiskatsaukseksi, jossa arabikevään aktivistitoimijoille annetaan ääni. Silti kyseessä ei ole mikään näiden toimijoiden äänitorvena oleva kirja, vaan varsin analyyttinen ja monipuolinen kirja siitä, mitä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä oikein tapahtui. Mistä tapahtumat saivat alkunsa, mitä geopoliittisia kytkentöjä asioilla on? Ja paljon muuta.

Se, mitä voinee pitää tämän kirjan erityisenä ansiona on se, että todella monimutkainen ja -syinen tapahtumasarja saadaan tiivistettyä käsitettävään muotoon niin, ettei yritetä yksinkertaistaa tapahtumia, jotta niistä saataisiin joku käsitys.

Henkilökohtaisesti hyvän, luettavan asiaproosan tai hyvin kirjoitetun tieteellisemmän kirjan jälkeen päässäni on kysymys: miksi luen romaaneja, kun viihdyn usein tietokirjojen ja esseiden äärellä paremmin? Ehkä kuitenkin siksi, että romaaneista hyvää kieltä ja sujuvia sanavalintoja löytää useammin. Vaikka sisältöä kaipaava minä haluaisikin vain uutta tietoa, uusia tapoja ajatella. (Tämä kirja muuten sopii meneillään olevalle ajattelun teemaviikolle.)

Joka tapauksessa jään odottamaan Korpiolalta ja Nikkaselta kirjaa Arabikesä: mitä tapahtui arabikevään jälkeen?

Jälkikirjoitus: Lisätieto maailmasta laittoi ajattelemaan omaa toimintaa osana tätä globalisoitunutta maailmaa, ihmisyhteisöä. Voisin jopa sanoa, että kirjan käynnistämä ajatusprosessi muutti minua, tapaani toimia tietyissä asioissa.

15. marraskuuta 2012

Finlandia-veikkauksen tulokset

Pienimuotoiseen Finlandia-ehdokkaiden veikkaamiseen osallistui 11 blogistia.

Veikatuimmat kirjat olivat järjestyksessä nämä:

Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is)
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Riikka-Ala-Harja: Maihinnousu
Juha Seppälä: Mr. Smith

Ja kyllä, nämä neljä kirjaa ovat myös oikealla Finlandia-ehdokaslistalla.

Lundbergin ja Ollikaisen kirjat olivat selkeät veikkaussuosikit kahdeksalla äänellä. Ala-Harjaa veikkasi viisi ja Seppälää neljä blogistia. Neljään pääsivät myös Juha Itkosen Hetken hohtava valo sekä Riikka Pulkkisen Vieras.

Kaksi muuta Finlandia-palkinnon saajaksi ehdolla olevaa romaania ovat:

Pirjo Hassinen: Popula
Heidi Köngäs: Dora, Dora

Kumpaakaan näistä ei veikannut yksikään.

Yhteensä veikattiin 28 eri kirjaa. Vähintään kaksi veikkausta keräsivät Johan Bargumin Syyspurjehdus, Monika Fagerholmin Lola ylösalaisin, Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta, Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Sirpa Kähkösen Hietakehto, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, Seija Vilénin Pohjan akka ja Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani.

Parhaimmat Finlandia-veikkaajat neljällä oikealla kirjalla olivat Katja Lumiomena-blogista, Liisa Luetut, lukemattomat -blogista ja Unni Unni lukee -blogista. Maria Sinisen linnan kirjastosta sai kolme oikein.

"Alea iacta est." Kirjaimellisesti nimittäin noppa näytti kolmesta parhaasta veikkauksen voittajaksi Liisan. Toinen palkinto (vähintään kolme oikein veikanneiden kesken arvottu) menee Marialle. Voittajat saavat ensin sähkö- ja myöhemmin muuta postia.

P.S. Laskujeni mukaan Hassinen, Lundberg ja Seppälä (tarkemmin ottaen heidän romaaninsa) ovat jo neljättä kertaa ehdolla. Ala-Harjalle kerta on toinen. Köngäs ja Ollikainen ovat ensikertalaisia. Jari "ei koskaan saa Finlandia-palkintoa" Tervollakin ehdokkuuksia on vain kolme.

11. marraskuuta 2012

Osallistu Finlandia-ehdokasveikkaukseen!

Ainakin Sinisen linnan kirjastossa jo arvuuteltiin Finlandia-ehdokkaita. Minä viime viikon lopulla mietin, että pitäisiköhän asiasta järjestää leikkimielinen veikkaus. Nyt se tulee, olkaa hyvä.

Tarkoitus on siis onnistua veikkaamaan ne kirjat, jotka nimetään ehdokkaiksi ensi viikon torstaina tavoittelemaan Finlandia-palkintoa. Älä siis veikkaa omia suosikkejasi, vaan yritä arvata, päätellä, ounastella tai fundeerata, mitkä tämän vuoden kotimaiset romaanit tulevat olemaan ehdolla.

Osallistua voivat vain ne, joilla on elossa oleva kirjallinen blogi*. Veikkauksessa on pakko nimetä tasan kuusi kirjaa. Vastausaikaa on keskiviikkoon 14.11. klo 22.00** saakka.

Siirry veikkauslomakkeelle tästä

Ja vielä kirjoitan: tarkoitus on vain ja ainoastaan kokeilla, miten lähelle voi arvata, millaista on kollektiivinen arvausasiantuntemus. Ei listata omia suosikkeja. Sen aika koittaa sitten Blogistanian Finlandian myötä.

Julkistanen vain voittajan tai parin-kolme parhaiten veikannutta. (Riippuu vähän veikkaajien määrästä.) Muiden ei tarvitse hävetä omia veikkauksiaan. Kokonaistulokset toki laitetaan julki. Koko tämän veikkauksen ideahan on nähdä, kuinka hyvin kotimaista kirjallisuutta seuraavat blogistit voivat arvata muutamasta ihmisestä koostuvan raadin valitsemat kirjat.

Tässä veikkauksessa ei ole palkintoja.***  Tai sittenkin: kuusi oikein veikanneille voin luvata mahdollisimman uutta kotimaista kirjallisuutta omasta hyllystäni, koska en usko kenenkään saavan täysin oikeaa riviä.

*** Lisäys: Palkintoina Ala-Harjan Maihinnousu ja Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Parhaiten veikannut saa valita ensin, toinen kirja arvotaan kaikkien vähintään kolme oikein veikanneiden kesken.

* sääntöjä muutettu: kirjablogi vaihdettu kirjalliseksi blogiksi
** vastausaikaa jatkettu tiistai-illasta keskiviikkoon
*** palkinnot julkistettu

P.S. Viimeisimmän kirjapostauksen jälken on tullut luettua kotimaisistakin ainakin Oksasta, Jalosta, Hotakaista, Nirosta, Raevaaraa ja Lähdettä, mutta vielä yksikään luettu kirja ei ole taipunut tekstiksi.