Åsbacka: Torin laita

psykologiset romaanit - rakennemuutos - teollisuusyhdyskunnat - elämänkaari - perheet - arkielämä - avioero - miehet - ystävyys - kulttuuritapahtumat - taide - grillit - kioskit - pikkukaupungit - Ruotsi - Skoghall. Ehkä näillä asiasanoilla löytää jatkossakin hyviä kirjoja.


Robert Åsbacka
Torin laita (Schildts, 2006/2007)

Voiko nakkikioskin ympärille kirjoittaa romaanin, jossa käsitellään rakkautta, elämää, ruokaa ja yhteiskuntaa osuvasti? Kyllä voidaan, ainakin Åsbacka on sen osannut tehdä. Conny on nakkikioskiyrittäjä kuten on ollut isänsäkin. Nakkikioski on pikkukaupungissa torin laidalla. Eikä sillä mene erityisen hyvin. Roger, entinen merimies, auttaa Connyn liiketoimia eteenpäin. Ja samalla Connya.

Kirjassa liikutaan alkupuolella useammassa aikatasossa. Connyn elämässä on ollut lapsuus, lapsuudenihastuksen kanssa pariutuminen, lapsi, mutta myöhemmin ero. Kuvioissa ovat myös Connyn isä, vaimo ja ex-vaimo Elisabet ajankohdasta riippuen, lapsi Agnes. Ja muutama muu. Henkilöitä on lyhyeen romaaniin vähintään riittävästi. Toisaalta heidän tarinansa kietoutuvat sujuvasti yhteen. Ihmisten elämä on varsin tavallista, ns. peruselämää, josta lukija saa otteen - kiitos kirjailijan sujuvan ja tarkkanäköisen tekstin.

(Tämä kohta on ehkä sopiva tähän. Kirjan kirjallisia ansioita se nyt ei erityisesti paranna, mutta kirjassa oli ainakin yksi leivän ohje, jota ajattelin itse kokeilla. Ehkä sitä toistakin ohjetta. Nämä ohjeet Roger kertoi Connylle, että grillin sämpylät varmasti menisivät kaupaksi.)

Kirjassa on paljon ilmaa, tai väljyydeksi kai sitä hienommin sanottaisiin. Ehkä niin paljon, että jos ei heti alkupuolella onnistu uppoutumaan ihmisiin ja paikkoihin, voi tulla tunne, että ihmiset jäävät irrallisiksi, katkelmat kauas toisistaan kuin saaret ilman venettä. Mutta kun kirjaan on päässyt sisälle, osasista muodostuu mielenkiintoinen kokonaisuus. Hieman jäin kaipaamaan sitä, että olisi päässyt syvemmälle muutamiin ihmisiin, ehkä kirjasta olisi voinut tehdä pidemmän. Nyt tuntuu, että paljon asiaa oli saatu mahtumaan 190 sivuun.

Melkein harmittaa, että näin hyvät kirjat makaavat kirjaston hyllyillä, eikä niitä kukaan lue. Nytkin minulla oleva kappale on pääkaupunkiseudun kirjastojen ainoa lainassa oleva nide tästä kirjasta. Tämäkään ei ole edes mitenkään hankala kirja, vaikka vähän eri aikatasoilla loikitaankin. Ja ollut sentään Finlandia-palkinnon saajaksi ehdolla, kai sen jostain tasosta pitäisi kertoa.