Magne Hovden
Saamelandia (Otava, 2010/2012)
Poikamieskaksikko Roy ja Leif ymmärtää kalastusreissulla, että ajatus rikastumisesta arktisten tunturipurojen vedestä tehdyillä jääpaloilla, joiden sisään on upotettu yksi lakka, ei toimi. Aiemmin on jo osoittautunut huonoksi ideaksi poronsarvista ja vehnäjauhoista tehty erektiojauhe Arctic Power Powder. Sen sijaan ajatus Saamelandiasta - paikasta, jossa turistit voivat kokea, mitä on olla aito saamelainen - tuntuu hyvältä, joten sitä aletaan toteuttaa, vaikka ymmärrystä sen enempää saamelaisuudesta kuin liiketoiminnasta ei tunnu kummallakaan olevan.
Tällaisesta lähtötilanteesta ponnistaa Hovden tarinan liikkeelle. Siihen sekaan sekoitetaan rahakuljetusryöstö, saamelaisia vihaava norjalainen, saamelainen poromies ja pari suomalaista puukkomiestä sekä muutama satunnainen nainen, niin soppa on kasassa kuin Saamelandiassa ilman reseptiä tehty poronkäristys. Erilaisia tarinanpätkiä yhdistää lopulta lähinnä vain - mikä on kovin ennalta-arvattavaa - tapaaminen Saamelandiassa kirjan lopussa.
Perinteinen veijaritarina siis, jossa viihdyttävyys on filosofisuutta ja vakavuutta paljon tärkeämpää. Toki jonkinlaista kansanfilosofiaakin harjoitetaan, mutta sen merkitys ei nouse suureksi. Parhaiten kirjasta mieleeni jäi yleisesti kuvaukset pohjoisnorjalaisesta elämästä, maisemasta ja ehkä sielunmaisemastakin. Juuri kirjan tapahtumapaikoilla en ole tainnut käydä, mutta niin lähellä, että sain paikat silmiini. Ilman maisemia silmissäni kirjan anti olisi jäänyt vaisuksi. Eli sellaiseksi keskiverroksi A. Paasilinnan tasoiseksi kirjaksi.
