Lipson: Kosmonautti

Joskus sitä lukee kirjan ymmärtämättä siitä oikein mitään. Katri Lipsonin Kosmonautin kanssa kävi vähän näin. Lukee, ihmettelee, lukee ja ei vain saa otetta.

Katri Lipson
Kosmonautti (Tammi, 2008)

Lipsonin vuonna 2008 ilmestynyt esikoisromaani sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008. Eli jotkut muut ovat ehkä saaneet sen sanomasta paremmin kiinni. Finlandia-ehdokkaaksikin kirja pääsi. Minä lähinnä lukemisen jälkeen mietin, miksi Suomessa palkitaan kirjoja, jotka jollain tavalla henkivät neuvostoliittonostalgiaa.

Täytyy siis tehdä niin, että yrittää muiden kirjablogistien tekstien kautta päästä kirjaan sisälle. Ina on lukenut kirjan jo ilmestymisvuonna. "Kirja on mielestäni enemmän outo kuin loistava, loppujen lopuksi." Siistiä, en ole ainoa, joka ei päässyt kiinni. "Lopputuloksena on romaani, jossa on hienot ja koskettavat hetkensä, mutta myös kummalliset mustat aukot, joihin lukija putoaa eikä oikein jaksaisi kaivautua ylös." Tähän Inan arvioon on helppo yhtyä. Juuri kun luuli pääsevänsä vähän mukaan kirjaan, tuli taas sellainen musta aukko, joka imaisi juuri sen ajatuksen, minkä kirjasta oli ehtinyt muodostaa.

"Kosmonautti on ennen kaikkea romaani toiveiden murskaantumisesta, elämän toivottomuudesta ja julmuudesta. Se on surullinen ja kaunis samaan aikaan. Jollakin tavalla julma ja hyvä, kamala ja ihana." Näin kirjoittaa kirjasta Valkoinen kirahvi, joka tuntuu ymmärtäneenki ehkä kirjasta jotain. Kirahvin blogitekstin ensimmäinen kommentti kuitenkin osui silmiini: "Oliko raskas lukukokemus? Vai nopealukuinen?" Minä voin vastata: "Todella hidas kirja lukea. Minä luin yleensä vain yhden luvun eli parikymmentä sivua kerrallaan. Ja myös raskas.

Kirja on siis jonkinlainen kirja nuoren miehen unelmista (olla kosmonautti), ihastumisesta musiikinopettajaan, sekä tämän nuoren miehen "ystävän" sotkeutumisesta tähän kaikkeen. Kummallinen sekoitus julmuutta, rakkautta, toiveita ja venäläistä melankoliaa. Ei uponnut minuun lainkaan.

P.S. Kiitos Ina ja Valkonen kirahvi. On se mukava, että on kirjablogeja. Ei tarvitse itse ymmärtää kirjasta mitään. ;)