Sivut

18. tammikuuta 2013

Väisänen: Kuperat ja koverat

"Pääkaupunki! Paljon järjestäytynyttä kiveä. Suuria ja pieniä aivoja lomittain. Älyllistä salamointia. Taiteen temppeleitä joiden edessä aina viisaita hetairoita. Hienoja ruokalajeja kuljettavia, ilmassa kieppuvia lautasia. Kuhaa Walewska! Ihanasti kolisevia raitiovaunuja, niiden hälytyskelloja kun ne kurvaavat mutkissa, sähköantureita, virroittimia joilla ne ripustautuvat ilmaan, auki repsahtavia paljeovia joista vaunut karistelevat pois tarpeettomia matkustavaisia. Vieri vieressä silakkamarkkinoita, kilohailitynnyreitä, sukanmyyjiä ja kirjanoppineita menossa yliopistoon. Kolme ilkialastonta pronssiseppää pitämässä kiihkoa yllä keskustassa."

Hannu Väisänen
Kuperat ja koverat (Otava 2010)

Siinä se on, Hannu Väisäsen uusi kotikaupunki Oulun ja Savonlinnan jälkeen omaelämäkerrallisen romaanisarjan kolmannessa osassa. Kuvattuna juuri Väisäselle ominaiseen tapaan eli sillä tavalla miten juuri kukaan muu tuskin kuvaisi kaupunkia. Ja niin, että raitiovaunut ripustautuvat ilmaan ja sen vaunut karistelevat matkustavaisia. Ja vielä patsaskin selvästi tekemässä jotain, ei vain olemassa.

Väisäsen romaanit Vanikan palat (2004) ja Toiset kengät (2007) kuvasivat kirjailijan omaelämäkerrallisminä-Anteron lapsuutta ja nuoruutta. Kuperat ja koverat käväisee Savonlinnan taidelukioajoissa, mutta kuvaa pääosin Anteron elämää Helsingissä taideopiskelijana. Ehkä se johtuu siitä, että tässä Anteron aikuiselämän kuvauksessa ei ole mitään selvää tarinaa (lapsuudessa ja nuoruudessahan usein ajattelemme olevan tarinan itsessään: kasvaminen), mutta K & k tuottaa pienen pettymyksen. Se tuntuu edellisiä kirjoja enemmän irrallisilta palasilta elämää, joita ei sinällään kiedo yhteen se elämä, eikä edes Helsinki, vaan tapa katsoa elämää, tapa ajatella, tapa kirjoittaa. Toisaalta siis kuitenkin se, mikä Väisäsellä on jotenkin ominaista, minun mielestäni myös parasta. Silti se suuri ja mystinen mutta jää päällimmäiseksi.

Kevään uutuuskatalogeista sai lukea, että tämä omaelämäkerrallinen trilogia saa kevään aikana neljännen osan. Juuri siksi luin tämän kirjan nyt. Että olisi alta pois. Voisi tarttua uuteen kirjaan. Mutta. Nyt se into ottaa käsiinsä uutukainen ei enää olekaan niin suuri. Kun trilogiassa kolmas osa on ollut selvästi heikoin, miksi tehdä neljäs?

Lukiessa tuli muutamia kertoja mieleen, että "tätä ei ole oikeasti tapahtunut, mutta Väisänen kirjoittaa niin tapahtuneen, että juttu näyttäisi hassummalta ja ehkä siten paremmalta". Tällaiseen kikkailuun kirja osittain kaatuu. Se ei tunnu enää todelliselta, kenenkään elämää kuvaavalta, vaan yritykseltä saada lukija uskomaan. En usko, että trilogian muissakaan osissa kirjailijan muistot olisivat tallennettuna kirjaan jotenkin autenttisesti, mutta Kuperat ja koverat ei vain pidä enää otteessaan niin, että ajattelisi lukevansa kenenkään (fiktiivisen) henkilön elämästä. Jopa se, mistä kirja alkaa, varpaankynnen halkeaminen Helsingissä, tuntuu vain keksityltä tekosyyltä, kirjalliselta lisältä, jonka varjolla saadaan rakennettua aasinsilta Savonlinnan taidelukioaikoihin.

Äh. Kuperat ja koverat on "ihan hyvä kirja". Suosittelen lukemista kuitenkin vain siinä tapauksessa, että ensin on Väisäseltä luettu kaksi ensimmäistä romaania. Kaiksesta huolimatta aion vielä lukea uuden Taivaanvartijat-romaanin. Se sentään sijoittuu sellaiseen paikkaan ja henkiseen ilmapiiriin, joka on minulle 70-luvun alun Helsinkiä ja sen taideakatemiaa tutumpi.

7 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin kovasti sekä Vanikanpaloista että Toisista kengistä ja odotukset Kuperaa ja koveraa aloittaessa olivat korkealla. Valitettavasti petyin, sillä kirja ei minuakaan vakuuttanut. Jätinkin kirjan kesken. Harmitti kyllä, etenkin kun kaksi trilogian ensimmäistä osaa olivat tehneet vaikutuksen. Kysymyksesi siitä, miksi kirjoittaa vielä neljäskin osa, on mielestäni erittäin paikallaan. Mut kaipa uutuudenkin voisi katsastaa, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksesi vahvistaa siis sitä, mikä muuten näyttää näkyvän kritiikeissäkin. Ainakin sekä Parnasson että HS:n kriitikot jossain määrin moittivat tätä samaa.

      Poista
  2. Ostin koko trilogian kirja-alesta, kiva kuulla että kaksi ensimmäistä osaa ovat hyviä! Ja harmi, jos taso laskee tässä kolmososassa. No, en murehdi sitä nyt kun vasta aloittelen Vanikan paloja :). Kiinnostavaa lukea kritiikkejä tuosta neljännestä osasta sitten kun se ilmestyy.

    VastaaPoista
  3. En kyllä varmaankaan tule lukemaan. Toiset kengät oli jo aikoinaan niin puuduttavaa luettavaa. En tiedä, kantaako tuollainen omaelämäkerrallinen juttu ihan kolmanteen ja neljänteen kirjaan saakka kiinnostavasti..

    VastaaPoista
  4. Aika omaperäistä kuvailua :) Väisänen on luettavien listallani, mutta niin monet kirjat tuntuvat kiilaavan edelle lukupinossa...

    VastaaPoista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentin palautan mielelläni, jos saan jonkinlaisen varmuuden siitä, että allekirjoituksena ollut nimi on viestin kirjoittajan.

      Poista