Kaj Korkea-aho
Katso minuun pienehen (Teos/Söderström, 2009)
Korkea-aho on syntynyt vuonna 1983. Kirjan ilmestymisvuonna hän on ollut 26 vuotta. Varsin nuori esikoiskirjailija, etenkin romaanien saralla.
Kasper on 23 vuotta. Hän on töissä varastossa. Ja hänellä on Lina, tyttöystävä, jonka oma ja perheen vahva uskonnollisuus värittää tarinaa. Kasperilla on myös muistoja, joita avataan kirjassa vähitellen.
Korkea-aho kirjoittaa romaania aika tavallisen oloisesta nuoresta miehestä. Silti kirjasta tulee vähitellen lähes jännityskertomuksen kaltainen kokonaisuus. Kokonaisuudesta puhuminen tosin on harhaanjohtavaa, sillä minulle jää tunne, että nimenomaan kokonaisuutta olisi voinut kirjassa hioa. Kun tarina lähtee liikkeelle tietyllä tavalla, luulisi, että siitä tulee koko kirjan kattava jännite. Ei tule. Välillä eksytään muihin tunnelmiin, muihin asioihin. Liikaa on tungettu samaan kirjaan, tuomitsen.
Esikoiskirja. Sitäkin tämä on. En tiedä, kuinka paljon on henkilökohtaista tai omaelämäkerrallista, kuinka paljon Kasper on Kaj, mutta joku toinen piirre, hioutumattoman kirjoittajan piirre(kö?) käy kirjaa lukiessa rasittamaan. Asioiden kuvailut kohtauksissa, joissa se kuvaileminen ei tunnu merkitykselliseltä.
Se, miksi tästä kirjasta kiinnostuin, oli juonne uskonnon vaikutuksesta ihmisen elämään, konkreettisesti. Tämä puoli, vaikka se on merkittävä, jätti hieman valjun olon. Enemmän olisi voinut kirjoittaa siitä ja jättää seikkailut vähemmälle.
Minullekin tuli tämä kirja mieleen haasteesta kuultuani, mutta omassa tapauksessani siitä ei nyt ole apua, koska luin kirjan jo reilu vuosi sitten. Minuakin kiehtoi tyttöystävän perheen uskonnollisuus, ja aluksi kirja vaikutti hyvinkin lupaavalta. Vähitellen kaikki meni kuitenkin niin överiksi, että lopussa päällimmäiseksi tunteeksi jäi hämmennys. Ei mikään huono kirja, mutta aineksia olisi ollut parempaankin.
VastaaPoistaJuu. Ikäänkuin kirjailija ei olisi luottanut yhteen tai kahteen pääteemaan, vaan lukijaa piti vähän väliä jännityttää jollain uudella asialla. Ehkä seuraavissa kirjoissa, jos niitä tulee, tämä puoli toimii paremmin. Sillä tekstistä näkee, että toivoton tapaus kirjoittaja ei ole.
VastaaPoista