Karoliina Timonen
Aika mennyt palaa (Tammi, 2012)
On nainen, joka muuttaa perheensä kanssa Euroopasta Atlantin taakse miehen työn vuoksi. Ja on toinen nainen, joka on tullut aiemmin saman meren yli. Näiden kahden naisen tarinaa seurataan kahdessa eri aikatasossa, omina lukuinaan. Molemmat naiset kamppailevat äitiytensä ja naiseutensa kanssa. Naisia yhdistää se, jälkeen elävä näkee unia siitä, joka on elänyt ennen. Aika odotetusti - tai siis näin kirjoitan nyt, mutta en muista, odotinko sitä oikeasti - teema kehittyy jälleensyntymän ajatukseen. (Kirjan lukemisesta on yleisestä bloggaustavastani poiketen vierähtänyt jo pari viikkoa.)
Miesnäkökulma. Tästä on kirjoitettava. Kirjasta puuttuu se kokonaan. Kirjan kaikki keskeiset henkilöt ovat naisia. Toki aviomiehiäkin on, mutta he eivät ole keskeisiä henkilöitä. Naiset kertovat kirjassa senkin, mitä mies on. Varsinaisesti tämä ei ole mikään ongelma, mutta on osaltaan vaikuttamassa siihen lukiessa syntyvään tunnelmaan, että ei tätä kirjaa kyllä kovin moni mies taida lukea. Tai ainakaan kirjasta pitää. Minun paheeni on se, että naisten kirjoittamat kirjat ovat lukemistossani vähemmistössä, mutta Aika mennyt palaa oli jotenkin erityisesti nii-in naisen kirjoittama.
Timosen teksti on hyvää. Joskus minulle tulee esikoiskirjailijoiden ensimmäisiä teoksia vähän sellainen tunne, että kyseessä ei ole ihan valmis kirja. Nyt sitä ei tule. Vaikutelma saattaa tulla siitäkin, että aihevalinnassa on tiettyä rohkeutta. Mutta pääasiassa se syntyy siitä, että kirja vain nyt on kirjoitettu niin, että sitä on helppo lukea. Se vei mukanaan, vaikka en kirjan kaikista teemoista innostunutkaan.
Moitimme tunkkaisen keskiluokkaista ilmapiiriä. Kiitämme mielenkiintoista teemaa sekä hyvää luettavuutta.
Olipa mukava lukea tästä kirjasta myös miesnäkökulmainen arvio. Kirjassahan sitä näkökulmaa ei todellakaan ole, kuten toteat. Itse en (naisena) osannut asiaa ollenkaan ajatella, mutta tosi hyvä, kun nostit asian esille.
VastaaPoistaKirjan teksti on tosiaan hyvää ja luettavaa, vaikka minun mielestäni välillä liiankin pikkutarkkaa. Mie en jälleensyntymis-tematiikalle lämmennyt, mutta ajattelin sen (ainakin osittain) olevan kerronnallinen keino.
En tiedä, onko lehtien kritiikeistä moni miehen kirjoittama, mutta en oikein usko, että kukaan ammattikriitikko viitsisi tuosta asiasta kirjoittaa. Minäkin ajattelin asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että tuota kirjaa on ehkä hankala markkinoida miehille luettavaksi.
VastaaPoistaTunnistanen tuon liiallisen pikkutarkkuudenkin, mutta se ei ehkä häirinnyt minua kuin vähän aluksi.
Jälleensyntymistematiikka ei sinällään kiinnostanut minuakaan, mutta koska en muista lukeneeni kirjaa, jossa sitä tällä tavalla olisi käsitelty, arvostan sen ottamista mukaan, kun se vielä vaikutti kirjan rakenteeseen. Esikoiskirjailija olisi varmasti voinut valita turvallisempiakin aiheita.
Naisenakin minua häiritsi kirjan mustavalkoinen kuva miehistä. Mutta toisaalta kirjan miehethän olivat käytännössä yksi ja sama henkilö joten se tietysti vaikutti asiaan.
VastaaPoistaKiitos, Jaakko, arviosta, joka nosti esiin uusia näkökulmia!
VastaaPoistaKiva lukea myös miesnäkökulmasta kirjoitettu arvio :)
VastaaPoista