Echenoz: Pitkä juoksu

Nuorempana olin innokas penkkiurheilija. Silloin tuli luettua myös urheiluhistoriaa tai jos nyt ei ihan historiaa, niin ainakin tarinoita urheilun suurista nimistä. Emil Zatopek ei siis ole outo nimi. Hänestä kertoo tämä kirja, joka samalla piirtää jonkinlaista kuvaa maailmansodan jälkeisestä Tsekkoslovakiasta. Siinä toinen teema, joka kiinnostaa. Eli syitä kirjan lukemiseen oli riittävästi. Kun kirjastossa tähän kirjaan törmäsin ja tajusin, että kirja on todella ohut - olin kuvitellut kirjan vähintään 300-sivuiseksi - se oli toki pakko lainata ja lähes saman tien lukea.

Jean Echenoz

Pitkä juoksu (Tammi 2008/2010)

Tämä oli ehkä tämän vuoden nopeimmin luettu kirjani (kaikki tulevat romaanit mukaanluettuina). Luin kirjan kahvilassa istuessa. (Sokoksen kahvila oli tähän tarkoitukseen yllättävänkin hyvä. Suosikkini Lasipalatsi oli liian täysi.)

Nuori mies, joka ei ole juuri harjoitellut, alkaa voittaa kilpailuja. Mukaan tulee harjoittelu, ja mies muuttuu ylivoimaiseksi. Lopulta hän murskaa maailmanennätykset (joista kirjassa jostain syystä puhutaan maailmanmestaruuksina) ja voittaa olympiakullat. Tällainen tämä olisi urheilukirjana.

Mutta kirja ei ole pelkkä urheilukirja, vaan kirja urheilijasta osana yhteiskuntaa. Osana valtion propagandaa, osana maailmanpolitiikan tapahtumia. Tämä tekee kirjasta erilaisen. Ja tuskin tämä Echenoz, josta tosin en mitään tiedä, oli perinteistä urheilukirjaa kirjoittamassakaan.

Kieli on tiivistä, ei kerro ainakaan liikaa. Ehkä jopa jättää sanomatta enemmän kuin sanoo. Näistä aineksista olisi saanut helposti 400-sivuisen romaanin, nyt kirja on alle 150 sivua. Vaikka tätä kirjaa luinkin kertomuksena juoksijasuuruudesta ja rautaesiripun itäpuolisesta maailmasta, Echenozia voisi lukea uudelleenkin.

P.S. Nämä kustantajien sivuilla tai takakansissa olevat esittelyt ottavat joskus päähän. Tästä kirjasta kerrotaan: "Helsingin olympialaisissa hän kokeilee ensi kertaa maratonia – voittoisasti tietenkin. Kisamatkalta löytyy myös suuri rakkaus, keihästä heittävä Dana." Tuosta jotenkin ymmärtäisi, että ko. Dana a) löytyy Helsingin matkalta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa ja että b) Danalla olisi jotenkin merkittävä rooli kirjassa, mitä hänellä ei ole.

Tätä kirjaa on luettu myös näissä: Kirjainten virrassa ja Kirjamielellä.