Lymi: Susi sisällä

Tiina Lymi näytteli Kari Hotakaisen kirjaan Juoksuhaudantie perustuvassa elokuvassa. Kun sitten lukee Lymin kirjaa, ja tajuaa, kuinka samankaltaisia kohtauksia näissä kirjoissa on, tulee jotenkin vaivautunut olo. Eikö Lymiä ole häirinnyt näiden kahden kirjan selvä sukulaisuus tietyissä teemoissa?

Tiina Lymi
Susi sisällä (Helsinki-kirjat, 2010)

Kirja perustuu Lymin kirjoittamaan näytelmään. Kirja toistaa näytelmää: juoni on sama, henkilöt samat, vain epilogi on Lymin mukaan (Aamun kirja -haastattelussa) erilainen. Näytelmä puskee - kun sen tietää - läpi lukiessa. Kirja on minun makuuni turhan teatraalinen, kohtauksellinen. Siis kirjaksi, näytelmästä en tiedä.

On idylli. Mies, nainen, kaksi lasta: tyttö ja poika. On miehen suuri rakkaus, hieno syntymäpäivälahja, muut lahjat. On naisen haave muuttaa omakotitaloon kerrostalosta. On täydellinen pari. Kunnes idylli särkyy yhteen suudelmaan. Ja kun idylliä saadaan uudestaan kasaan, se särkyy entistä pahemmin.

Ihmiset ovat kirjassa monella tapaa rikki. Vesa, päähenkilö, tunnustaakin, että hän on sairas, pitää hakea apua. Muut eivät välttämättä ole sairaita, mutta eivät vain tajua, mitä heidän läheisimmissä ihmissuhteissaan tapahtuu, mikä niissä on totta, mikä oleellista. Ihmisen ja ihmisten suhteiden, etenkin parisuhteiden kuvaustahan tämä kirja on.

Kirja oli nopealukuinen välipala, joka tuskin jättää pitkäksi aikaa mitään muistijälkeä päähän. Kuitenkin uskon, että Lymiltä voisin lukea jonkun muunkin kirjan, mikäli sellainen joskus ilmestyy.