Kun on elänyt suurimman osan elämästään ilman televisiota, tulee tartuttua ehkä tavallisesta poikkeavalla tavalla kirjaan, jonka mainostetaan olevan tarina miehestä, joka sulki television, ja jonka ajatukset askartelevat kaikkialla maan ja taivaan välillä, mutta ennen kaikkea siinä ylivallassa, joka televisiolla on ihmisten elämässä ja tajunnassa. Näin siis, mikäli uskomme kirjan takakansitekstiä. Ja miksi emme uskoisi?
Jean-Phileppe Toussaint
tv (Basam Books, 1997/2000)
Nimestään huolimatta kirjassa televisio jää jotenkin taka-alalle. (Vaikka sen oli tarkoitus jäädä taka-alalle miehen elämässä.) Lyhyesti kirjan tarina, sillä tätä kirjaa tuskin moni on lukenut. Professori yrittää saada kirjoitettua tutkimustaan eräästä maalauksesta tai maalarista. Muu perhe on lomalla, aikaa olisi. Ennen aika on mennyt television katsomiseen, nyt hän päättää lopettaa sen. Kirjoittamisesta ei kuitenkaan tule oikein mitään, kaksi ensimmäistä sanaa tosin ainakin löytyvät. Välillä, mikä onkin kirjan parasta antia, mies pohdiskelee pienoisesseemäisesti televiosion roolia maailmassa ja ihmisesssä.
Kirja on jotenkin absurdi, yhdenpäivänromaanin kaltainen, pikkutarkkuutta lähentelevä kuvaus hieman kummallisen oloisen professorin mielenliikkeistä ja tekemisistä. Nudistirannalla, lentokoneessa, naapurin asunnossa, joka paikassa keskeistä on se, mitä mies ajattelee ja tekee. Ja paljon tuntuu jäävän tekemättäkin.
Belgialainen kirjailija ei ole Suomessa tunnettu. (Belgialainen kirjallisuus ei taida olla sen paremmin tunnettua. Minä en nopeasti saa mieleeni ketään.) Toussaintin ensimmäistä romaania Kylpyhuone kuvataan kulttikirjaksi. Se saattaisi olla lukemisen arvoinen, vaikka tämä tv ei innoitakaan erityisiin hurraa-huutoihin.
Tällä joululahjaksi saadulla kirjalla jatkan vuoden 2012 Euroopan valloitustani, josta tarkemmin sivulla Tavoitteet ja haasteet 2012.
Belgiassa asuneena voi sanoa, että Toussaintin nimi käveli siellä jatkuvasti vastaan ja hypistelinkin kirjoja kaupassa, mutta eipä tullut tartuttua.
VastaaPoistaBelgialaisista nykykirjailijoista kenties tunnetuin ainakin ranskankielisessä maailmassa on aikamoisen kultin ympärilleen kutonut Amélie Nothomb, joka on Suomessa tunnetuin Japani-kirjastaan "Nöyrin palvelijanne". Nothomb on kirjoittanut hirveän läjän lyhyitä ja omaelämäkerrallisia romaaneja, joissa on aika hauskojakin seassa (erityisesti Japanissa ja Kiinassa vietettyä lapsuuttaan käsittelevät "Metaphysique des tubes" ja "Sabotage amoureux". Noita tuli kahlattua läpi joskus reilut kymmenen vuotta sitten, kun piti opetella kiireellä ranskaa.
Kiitos tästä tietoiskusta. Joku blogisti, joka nykyisin asuu Belgiassa, ja jonka blogia en nyt muista, suunnitteli tutustuvansa belgialaiseen kirjallisuuteen ja taisi mainita tuon Nothombin. (Nimi on kyllä minullekin tuttu. Joku hänen kirjansa on ollut lapsuudenkotini kirjahyllyssä, luulen.)
VastaaPoistaLuru se oli, joka sitä suunnitteli. Hänen blogissaan on nyt katsaus belgialaisen kirjallisuuden tilanteeseen.
VastaaPoistahttp://lurunluvut.blogspot.com/2012/02/belgia-projekti-jos-suomi-olisi-belgia.html