Jarkko Tontti
Sali (Helsinki-kirjat, 2010)
Jarkko - anteeksi - Sami työskentelee virkamiehenä ministeriössä. Karoliina on vasemmistoliiton mieskansanedustajan avustajana. He ovat entinen pari. Pirkko käy heidän kanssaan samalla kuntosalilla, asuu Samin yläkerrassa ja pitää blogia, johon saa aineksia Samin ja Karoliinan elämistä.
Kirjan odottaisi kertovan salista. Nostavan salin jotenkin kuvaukseksi ympäröivästä yhteiskunnasta. Niin ei tunnu tapahtuvan. Sali jää lähes saliksi, pienellä kirjoitettuna. Sali yhdistää tarinan ihmiset, joista etenkin Pirkko tuntuisi jäävän kovin ulkopuoliseksi ilman salia. Blogikirjoittaminenkin ei riitä tuomaan häntä riittävästi tarinaan, varsinkin kirjoittamisen jäädessä alun jälkeen sivuraiteelle kirjassa.
Kirjan suurin anti on vasemmistohenkisessä aikalaiskuvauksessa, jota piirretään sekä Samin että Karoliinan töiden kautta. Ihmissuhteista kirja kertoo vain pintapuolisesti. Ihmisiinkään ei päästä kovin syvälle. Ohuehko kirja, joka oikeastaan kertoo erikseen kolmesta ihmisestä, jää jotenkin vajaaksi ihmissuhdepuolella. Pirkon harrastus ei tuo syvyyttä ihmiseen, Karoliinan aktivismi tuo sitä hieman, Samin kuntoilu ei avaa miehen sisäistä maailmaa.
Tontti on kirjoittanut omien kokemustensa kautta, niin uskon. Kirjassa on aineksia, joista olisi voinut kehitellä enemmän kirjoitettavaa. Vuoden 1918 sota, seksuaalinen suuntautuminen, blogikirjoittaminen. Näistä kaikista olisi voinut saada enemmän irti. Nyt kirja vain raapaisee. Ja raapaisee vain näitä aiheita, minuun ei jää jälkiä.
Kirjan odottaisi kertovan salista. Nostavan salin jotenkin kuvaukseksi ympäröivästä yhteiskunnasta. Niin ei tunnu tapahtuvan. Sali jää lähes saliksi, pienellä kirjoitettuna. Sali yhdistää tarinan ihmiset, joista etenkin Pirkko tuntuisi jäävän kovin ulkopuoliseksi ilman salia. Blogikirjoittaminenkin ei riitä tuomaan häntä riittävästi tarinaan, varsinkin kirjoittamisen jäädessä alun jälkeen sivuraiteelle kirjassa.
Kirjan suurin anti on vasemmistohenkisessä aikalaiskuvauksessa, jota piirretään sekä Samin että Karoliinan töiden kautta. Ihmissuhteista kirja kertoo vain pintapuolisesti. Ihmisiinkään ei päästä kovin syvälle. Ohuehko kirja, joka oikeastaan kertoo erikseen kolmesta ihmisestä, jää jotenkin vajaaksi ihmissuhdepuolella. Pirkon harrastus ei tuo syvyyttä ihmiseen, Karoliinan aktivismi tuo sitä hieman, Samin kuntoilu ei avaa miehen sisäistä maailmaa.
Tontti on kirjoittanut omien kokemustensa kautta, niin uskon. Kirjassa on aineksia, joista olisi voinut kehitellä enemmän kirjoitettavaa. Vuoden 1918 sota, seksuaalinen suuntautuminen, blogikirjoittaminen. Näistä kaikista olisi voinut saada enemmän irti. Nyt kirja vain raapaisee. Ja raapaisee vain näitä aiheita, minuun ei jää jälkiä.
Olen pyöritellyt kirjaa käsissäni, mutta se ei houkutellut tarpeeksi. Ja taitaa jäädä edelleenkin hyllyihin. Aiheena siis ihan kiinnostavan oloinen, mutta jos se ei etene aiheesta syvemmälle, niin jää lukematta.
VastaaPoista