Koski: Äskeiset esseet

Kirjoittajasta, toimittaja Markku Koskesta en tiennyt mitään. Kirjaston esseehyllyä katsellessa silmiini vain sattui tämä teos, jota takakannessa kuvaillaan näin: " - - kokoelma kirjoituksia, joissa julkkislehtien ja viihdeuutisten kiiltävältä pinnalta heijastuu merkkejä kulttuurin syvistä pohjavirroista."

Markku Koski

Äskeiset esseet (WSOY, 2005)

Mikä on sopiva esseen mitta? Tämän teoksen jälkeen jonkinlaiselta minimimitalta alkaa tuntua sellainen vajaa parituhatta sanaa. (Kirjassa sivulla oli noin 180 sanaa, ja kymmenen sivua alkoi tuntua riittävältä.) Tämän mittaisessa tekstissä päästään mielestäni esseemäisessä tekstissä riittävän syvälle. Kyetään vertailemaan, siteeraamaan, pohtimaan ja tekemään siinä sivussa osuvia tulkintoja maailmasta ja tässä tapauksessa mm. viihteestä ja televisiosta. Kosken kokoelman eräs heikkous on kuitenkin siinä, että siitä löytyy muutamia hyvin lyhyitä tekstejä, jotka eivät yllä ilmaisjakelulehden kolumnia paremmalle tasolle.

Kokoelmassa on neljä osaa. Ensimmäinen kolmen esseen osa käsittelee kaupunkia, kaupunkikulttuuria. Toinen kuuden esseen verran mm. ostoskeskuksia, tangoa tuotteena, kuluttamista. Kolmannessa paneudutaan kuudella tekstillä television maailmaan ja neljännessä seitsemällä julkkiksiin ja julkisuuteen. Mielenkiintoisia teemoja tällaiselle lukijalle, jolle viihde ja televisio ei ole kovin merkittävää, mutta kulttuuri sen ympärillä näkyy väistämättä jokapäiväisessä elämässä.

Kirjoittajana Koski jää etäiseksi. Esseet eivät sisällä kuin aivan hitusen henkilökohtaisia aineksia. Kirjoitustyyli tuntuu nimenomaan olevan ei-henkilökohtainen, sillä subjektivisia havaintoja hän silti erittelee. Luulen, että parempi jälki olisi voinut syntyä tuomalla subjektin rohkeammin mukaan tekstiin. Nyt näennäinen objektiivisuus jää häiritsemään hieman.