Ala-Harja: Tom Tom Tom

Kirja on ollut hyllyssäni noin 10 vuotta, tarkasti en muista. Jostain syystä, ehkä huonon takakansitekstin vuoksi, kirja on jäänyt lukematta. Vaikka onkin kirja, joka oli vuonna 1999 jopa Finlandia-ehdokkaana.

Riikka Ala-Harja
Tom Tom Tom (Gummerus, 1999)

Eikä tämä kirja syyttä ole Finlandia-ehdokkaana ollut. Ala-Harjan esikoisromaani on hieno teos. Nousee tämän vuoden - paljonhan en kyllä ole lukenut - parhaisiin lukukokemuksiini.

En usko, että sillä, mitä kirjassa tapahtuu, on tämän lukukokemuksen kanssa erityitstä merkitystä. On nainen, mies ja heidän yhteinen lapsensa. Nainen on kansanedustaja ja pitää kiirettä. Miehellä ei enää ole kiire. 14 vuotta sitten lähti, nyt on palannut Suomeen. Mutta makaa sairaalassa aivoinfarktin jäljiltä. Jotain on jäänyt sanomatta tytölle, mutta mitä? Jos kykenisi sanomaan muutakin kuin jaa jaa, se ehkä selviäisi kirjassa.

Ja tämä tyttö, koditon juureton paikaton isäton ehkä äiditönkin työtön. Ajatukset sinne tänne. Mietteet tänne sinne. Matkalla siellä ja täällä. Omassa kämpässä, saaressa isän talossa, sairaalassa. Ala-Harjan käyttämä kieli vie viekkaasti lukijan Kokon - siis tämän päähenkilötytön, josta käytetään sukunimeä - aivoituksiin.

Koska kirjan kieli oli tässä se juttu, enkä oikein osaa sitä kuvailla, annan tekstin puhua puolestaan. Lopuksi kaksi satunnaista tekstinäytettä:

Ja jalat kahdenmaattavan sängyn toisessa päässä, nuori nainen tässä ajattelee, että jotenkin tämä on silti selkeä tilanne, kun on syy jota miettiä, katsoa ja porata, ettei nyt ihan turhaan ja yleisesti. Keittiön lautasella pinnasta hyytynyt keitto ja takaraivossa pakastunut ajatus, keittiön mukissa kevytcolaa, josta hiilihappo karannut, pakastelokerossa kertaalleen sulanutta soijajäätelöä, purkka tumpattu kahvimukin laitaan ja lentokoneen ääni jossain kaukana tuomassa loppuunmyydylle urheilustadionille Tomin ikäisten miesten ikivanhaa yhtyettä.

Tämä nainen tänä päivänä tässä autossa haluaisi, että tapahtuisi uusia asioita ja niiden taustat muuttuisivat. Hyviä yllättäviä tapahtumia. Ettei hän olisi kuin graniittinen mitäänsanomaton patsas, paikalleen jähmettynyt, jota vain turisti nopeasti vilkaisee.

P.S. Kysymys mahd. lukijalle: Mitä Ala-Harjan romaania suosittelet seuraavaksi?