Rosa Liksom
Hytti nro 6 (WSOY, 2011)
Taakse jää maisemien kuvailu, ikkunasta näkyvät jurtat, jääkuutiotähdet. Taakse jää junassa soiva klassinen musiikki, miehen kuorsaus. Taakse jää muistot Moskovasta, miehen tarinat menneistä, Venäjänmaan ylistykset. Taakse jää Arisa, Vadim. Taakse jää Irina, Mitka. Tämä on vielä romaania.
Parempi kuin Isänmaan tähden, parempi kuin Kallorumpu? Jokaisella on oma tämänsä. "Liksomilla on on ainutlaatuinen taito kehitellä eläimellisistä järkäleistä ja muusta vinksahtaneesta väestä täysin tunnistettavia ja rakastettavia ihmisiä." Pekka Milonoff. Tämä ei ole romaania, tämä on Finlandia-palkintoa.
Että olikin erilainen kirja. En osaa sanoa, että olisin pitänyt. Luin, näin ja lopetin. Tunnesidettä kirjaan ei syntynyt, ei tyttöön, ei mieheen, ei hyttiin, ei Neuvostoliittoon. Puksutin kirjan läpi kuin juna, välillä asemille pydähdellen. En saanut nenääni hytin hajuja. En tullut tajuamaan, millainen ääni miehellä on. Näin silmissäni maisemat; niihin Liksom keskittyikin, liikaa.
Kirjan tapahtumien aikaan olin viisivuotias. Neuvostoliitto on minulle outo kuten sen ajan maailmakin. Siksikö tämä kahdeksankymmenlukulainen neuvostoliittolainen ajankuva jää minulle vieraaksi? Olenhan lukenut muitakin menneisyyteen sijoittuvia kirjoja ilman tunnetta ulkopuolelle jäämisestä. En tiedä. Onhan kirja hienosti kirjoitettu. Kenties sen palkintonsakin ansaitsi. Minä jätän palkitsematta.
P.S. Kuvittelin hytin menosuuntaan nähden oikealle puolelle junaa. En tiedä miksi, ei sitä varmaan kerrottu. Asemat ja kaupungit jäivät mielessäni aina vasemmalle. Mitenkäs muilla?
Napakka hyvä analyysi :)
VastaaPoistaOlen lukenut Liksomilta kohta kolme kirjaa, taitoa varmasti on, mutta minä en pidä asenteesta, odotan hytti nro 6:a, mutta luen sen luultavasti vasta helmikuussa, nyt luen Liksomin Tyhjän tien paratiisit novellikokoelmaa, joka on samantyyppinen kuin esikoiskokoelma yhdenyön pysäkki, luin muutama viikko sitten Likosmin esikoisromaanin Kreislandin.
Hei, uusi lukija ilmoittautuu. Pidin arviostasi, vaikka et pitänytkään kirjasta, kuten itse tein.
VastaaPoistaItse kuvittelin hytin vasemmalle puolelle, olen jonkun kerran matkustanut Tolstoilla Moskovaan ja siitä tämä mielikuva on päähäni jäänyt.
Kuvittelin hytin vasemmalle, kuten asematkin. Odotin paljon tältä kirjalta, mutta tuntui kuin varsinainen tarina olisi alkanut vasta viimeisessä luvussa ja sitten se oli ohi. Pöh, aika pettynyt olo siitä tuli.
VastaaPoista