Viimeisin valtakunnallinen aforismikilpailu järjestettiin vuonna 2008. Kilpailun voittaneesta käsikirjoituksesta julkaistiin seuraavana vuonna kirja. Aforistin nimi oli minulle tuttu lähinnä lokakuussa julkaistusta uuden aforismin antologiasta. Kursivoidut kohdat ovat näytteitä kokoelmasta.
Kari Hongisto
Elämyskaruselli (Nastamuumio, 2009)
Kokoelmassa on ehkä hieman yli kolmesataa aforismia. Ne on jaettu 12 otsikon alle. Rajaus eri otsakkeiden alle on tämänkaltaisissa kaikki asiat kattavissa kokoelmissa hieman hankalaa. Joka tapauksessa otsikot ovat tyyliltään tällaisia: Lumitykinruokaa, Vapauden kaivo, Laman amalgaami. Moni aforismi olisi sopinut useampaankin osioon.
Hongiston aforismeja lukiessa minulla on eräs ongelma. Huomaan vertaavani niitä omiin aforismeihini. Niissä on riittävästi jotain samanlaista, että tämä toiminto minussa aktivoituu.
Hyvin paljon, aforismikilpailun voittaneeksi teoksesi jopa yllättävän paljon, aforismit perustuvat sanaleikkeihin. Niissä on aina riski. Jos sanaleikin lisäksi aforismissa ei tunnu olevan sisältöä, se latistaa kokoelman arvoa enemmän kuin ei-sanaleikki, josta ei löydä sisältöä.
Otetaan muutama minua miellyttänyt afo malliksi:
Kun mikään ei riitä, kaikki loppuu.
Sirkushuveja on jo niin runsaasti, että leipä alkaa loppua.
(Olen kummallisella tavalla ihastunut tämänkaltaisiin vanhoja sanontoja raaka-aineenaan käyttäviin.)
Ketkä ovat näyttämöllä, kun kansan paikka on yleisön osasto?
Kokonaisuutena kokoelma ei miellytä. Se on suurimmaksi osaksi varsin perinteistä aforistiikkaa, mistä sinänsä pidän. Kokoelmaa olen nyt lueskellut jo jonkin aikaa, mutta sanoma ei tunnu aukeavan.
Lisää Hongiston aforismeja löytyy Aforistiblogista ja Aforismiblogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti