- kustantajan kirjaesittelystä
György Spiró
Kevätnäyttely (Avain, 2012)
Jos kirjan aloittaa sillä, että keski-ikäinen mies on peräpukamaleikkauksessa, kirjailijan on oltava aika varma siitä, että teoksessa on jotain muuta lukijoita kiinnostavaa.
Ja onhan tässä. Jos siis on kiinnostunut yhteiskunnallisista romaaneista ja etenkin sosialististen valtioiden asukkaiden elämästä. Kuten minä.
Gyula Fátray (myöhemmin GF, päähenkilö, mies tms.) siis sattuu olemaan sairaalassa juuri kun Budabestissa tapahtuu. Hän on onnekas, sillä ainakaan häntä ei voida syyttää mistään. Hänellä on alibi. Sillä ei olisi hyvä tulla yhdistetyksi kansannousuun, kapinallisiin. (Jos olisin nyt aloittamassa tätä kirjaa, tutustuisin hieman etukäteen tuohon kansannousuun ja sen tapahtumiin.)
Mutta niin kuitenkin käy, että jostain syystä GF tulee sotketuksi epäilyttävien ihmisten joukkoon. (Tämänhän melkein olisi voinut arvata.) Alkaa ihmeellinen aika, jolloin GF ei tunnu voivan enää luottaa kehenkään. Tämän osuuden Spiró oli osannut kirjoittaa hyvin. GF:n puolesta pelkäsi lukiessaan. Ja uskottavalla tavalla luotiin kuva järjestelmästä, jota vastaan kukaan ei uskalla nousta. Eikä siis uskalla puolustaa sellaisia, joiden epäillään nousseen sitä vastaan. Perinteistä totalitarismikuvausta siis.
Sivujuonena kuljetetaan päähenkilön vaimon tarinaa. Hän osallistuu taidenäyttelyn järjestämiseen. Siinäkin tehdään jotain toisin kuin ennen, mikä aiheuttaa lopulta ongelmia. Tämä juonne - etäiseksi jäävän vaimo ja sosialistinen taide - jäi minulle jotenkin vieraaksi. Kirjan nimi on kuitenkin poimittu tästä teemasta.
Spirón romaani jää samalla tavalla mieleen kuin esimerkiksi Milan Kunderan Pila. Ihmisen osa sosialistisessa järjestelmässä ei näissä romaaneissa ole helppo, mutta hienoihin romaaneihin siitä riittää aineksia. Mutta että kafkamainen, sitä en oikein ymmärrä.
Tällä kirjalla jatkan Ikkunat auki Eurooppaan -haastetta. Tämä oli jo kolmas unkarilainen teos tälle vuodelle, ja tuskin jää viimeiseksi. Mutta kai se sopii, kun - vain reilun puolen vuoden päästä - Helsingin kirjamessujen teemamaana tänä vuonna on Unkari.
Juurikin eilen tarttui kirjastosta käsiini tämä kirja, joten jossain vaiheessa kaiketi luen sen. Kiva kun varoitit alusta, yritän päästä sen yli =O
VastaaPoistaKirjan alku kieltämättä vaikuttaa aika omaperäiseltä - ja hyvä niin! Aion itsekin lukea Kevätnäyttelyn lähiaikoina, mutta nyt muutaman melko painavaa asiaa sisältävän romaanin jälkeen täytyy nauttia pari kirjallista välipalaa, että jaksaa taas. :)
VastaaPoistaKiva, että vertasit Kunderaan, joka on yksi vanha suosikkini.
Olet lukenut kiitettävän paljon unkarilaisia kirjoja. Mie tykkäsin itse alusta kauheasti, semmoisen erityisen kautta kuljetaan yksityiseen ja yleiseen. :)
VastaaPoista