Lindstedt: Sakset

Ehdokkaat vuoden parhaalle kotimaiselle romaanille myönnettävän Finlandia-palkinnon saajaksi olivat vuonna 2007 Agneta Aran Det har varit kallt i Madrid, Juha Itkosen Kohti, Jari Järvelän Romeo ja Julia, Sirpa Kähkösen Lakanasiivet, Laura Lindstedtin Sakset ja Hannu Väisäsen Toiset kengät.

Laura Lindstedt
Sakset (Teos, 2007)

Nainen adoptoi lapsen Kiinasta. Nainen on itsenäinen. Ei miestä. Elämä hallinnassa. Adoptiopapereissa ehkä turhan täydellisesti. Nainen hallitsee elämää kielen kautta. Mutta lapsen kanssa hän ei yhteistä kieltä löydä. Ehkä nainen hallitsee tunteensakin ennen adoptiota. Tai sitten niitä ei ole. Tunneside lapseen jää vajaaksi. Taustalla on oma vaikea äitisuhde. Aineksia kirjassa on. Sopivasti. Muutama iso teema, joihin keskitytään varsin tehokkaasti. Näin pitäisi olla hyvä.

Kirjan kieli on hyvää. Loistavaakin. Taitavaa. Välillä se vie hyvin eteenpäin. Loppua kohti ei tuntuu useammin jättävän lukijan paikoilleen. Mutta se ei ehkä ole monipuolista, vaikka tarkasti havainnoivaa. Havainnoista kertoo tapaaminen kirjan tarinan kannalta merkityksettömän henkilön kanssa.

[N]yökkää niin että pieni leuankärki uppoaa pehmeään leukalihaan, pullauttaa sen kolminkertaisille poimuille, nyökkää hitaasti ja painokkaasti niin että kasvot ehtivät hetkeksi kadota, niin että koko leuanseutu täyttyy vaaleista makkaroista ja niiden väliin jäävistä nihkeänpunaisista urista, jurmuista: nyt niitä näyttäisi olevan jo tusina! Sitten pää kohoaa, löytyy leuka, löytyvät kasvot ja sanat: kysymys on aivan muusta.

Täydellisyys katoaa. Vaikeudet kasvavat. Lapsi ei ole aikuisen väline. Ei aikuisen hallussa. Ei taulu, joka ostetaan koristamaan muuten täydellistä asuntoa. Mieli ei kestä kaikkea.

Kirja etenee pätkissä. Pienissä pätkissä. On päivättyjä osioita. On menneen muistelemista. Kirjoitettu, rakennettu varmaan juuri niin kuin pitää. "Täydellisesti." Se tunne kielestä ja rakenteesta jää. Ja ilmassa leijuu kysymys: miksi tämä on kirjailijan ainoa teos?

Kirjainten virrassassa - mikä taivutus! - on tästä hieno kirjoitus ja hyviä kommentteja.