Sivut

21. huhtikuuta 2012

Ihmiskoe: 24 h lukemista

Satun vinkkaamana ja Dewey´s Read-a-thon -tapahtuman innoittamana aloitan tänään klo 15 yhden vuorokauden eli 24 tunnin mittaisen lukemisprojektin. Pidän oman projektini henkilökohtaisena testitapahtumana, kun ei tästä näytä Suomessa mitään ilmiötä syntyvän. Englanninkielisen maailman Read-a-thon tapahtumia voi seurata halutessaan mm. Twitteristä.

Hyllyssä on tätä varten odottelemassa kirjoja mm. Tuomas Kyröltä, Pirkko Saisiolta, Jenny Erpenbeckiltä, Agneta Aralta, Katja Kalliolta, Kim Echliniltä, Anja Kauraselta, Markus Nummelta ja Herta Müllerilta. Koska ajattelin yöllä kuitenkin nukkua, en todennäköisesti ehdi lukea kuin viisi kirjaa. Tai se on oikeastaan tavoite. Mikään noista kirjoista ei näyttäisi olevan yli 400-sivuinen, joten viisi on kohtuulliselta tuntuva määrä kirjoja vuorokauden ajalle. En ajatellut ottaa paineita lukemistahdista. Mahdollisimman kliseistä ilmausta käyttääkseni: teen parhaani ja katson mihin se riittää.

Hieman mietityttää, että jos lyhyessä ajassa lukee monta kirjaa, jääkö niistä mitään mieleen. Ottaako muisti vastaan kaunokirjallista tekstiä enää huomenna puolenpäivän jälkeen? Kokemusta tällaisista projekteista on lähinnä opiskeluajalta, kun tenttiä edeltävänä iltana aloitti viimeisten kirjojen lukemisen ja luki myöhään yöhön ja ehkä vielä aamulla ennen tenttiä vähän jatkoi lukemista.

Tähän samaan postaukseen päivitän väliaikatietoja. En vielä tiedä, kuinka usein niin teen.

* * *

16.53 Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis luettu ilman ainoatakaan taukoa (ellei kyljen kääntämistä miellä tauoksi). Kirjaston Bestseller-laina piti lukea ensimmäisenä, että varmasti tulee luettua ennen eräpäivää. Ja oli hyvä aloittaa jollain etukäteisarvioituna helposti luettavalla kirjalla. Kirjan mitta virallisesti 327 sivua, mutta taisipa olla aika väljästi aseteltuna sanat sivuille.

19.10 Katja Kallion Syntikirja (303 sivua) luettu. Oli muuten hyvä kirja. Selkeä, siisti, luettava lause Kalliolla. Eikä lukeminen edes tunnu vielä pahalta. Pieni kahvitauko tuli pidettyä välissä. Nyt on raittiin ilman ja pienen juoksulenkin aika.

21.55 Fredrik Långin 219-sivuinen Kärsivä mies ei rakastu luettu juuri loppuun. Sitä ennen tehty puolen tunnin juoksulenkki oli tarpeen. Juostessa tuli mietittyä vähän sitä, että tällainen lukeminen on kuin söisi täytekakun kerralla. Jos kahvilassa syö vain yhden leivoksen, jokaisesta suupalasta nauttii erikseen. Mutta jos kotona on koko kakku, sitä tulee ahmittua liikaa. Långin kirjaa parempaakin lukemista olisi varmasti ollut. Lisäksi olin saattanut lukea kirjan aiemminkin joskus kauan sitten.

22.57 Saksalaisen Jenny Erpenbeckin esikoisromaani Vanhan lapsen tarina luettu. Pienoisromaaniksi kai tuota voisi sanoa, 115 sivua. Tästä tuli muuten vuoden ensimmäinen teos, jonka kirjoittaja on saksalainen. Sekin kohta Ikkunat auki Eurooppaan haasteen kartasta saa väriä. Tämä kirja taitaa muuten jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa. Oli nimittäin sinällään helppo kirja, mutta välillä jokseenkin kamalia ajatuksia, jonkinlaista puistatusta herättävä.

Ennen nukkumista taitaa vielä upota ainakin yksi kirja. Tarttuisko Karkkipäivään? Vai lukisiko Herta Müllerin novelleja? Hmm. Iltapalan aika kuitenkin ensin.

1.14 Vajaat seitsemän varttia luettu, Markus Nummen Karkkipäivä jää kesken sivulle 174. Aika nukkua.

9.58 Karkkipäivä takana. 383 sivua. Hyvä kirja. Vielä viisi tuntia aikaa. Ehtii kaksi kirjaa lukea, jos osaa valita sopivat.

11.30 Puolet Anja Kaurasen romaanista Sonja O. kävi täällä luettu. Miksihän tuotakaan ei ole lukenut aiemmin? Reilut kolme tuntia aikaa, Sonjaan menee vielä 1,5 tuntia.

12.57 Sonja takana, pieni tauko edessä. Näyttää siltä, että saan kaikki kirjat luetuksi loppuun juuri ennen kuin kellon viisari aloittaa matkansa taas alaspäin. Niin kuin viisarin ylämäessä lukisin nopeammin tai kuin pommi räjähtäisi, jos kirkonkellojen kumahdellessa en olisi saanut kirjaa loppuun. (Ei enempää näitä nyt.) Kirkonkellot muuten kuuluvat ikkunastani näin sunnuntaisin.

13.24 Vielä viimeinen kirja. Keltaisen kirjaston sarjaan kuuluva Leonardo Sciascian Huuhkalinnut näyttää sopivankokoiselta tähän aika-aukkoon. Kirjasta tai kirjailijasta en tiedä mitään, mutta se alkaa lupaavasti: "Linja-auto oli lähdössä, moottori kävi vaimeasti, tuontuosta yskähdellen ja nikotellen." :) Hämmentävää on se, että tämä lukeminen ei ole tuntunut oikeastaan missään vaiheessa puuduttavalta. Vähän kuin vain tekisi pitkää työvuoroa.

14.51 Huuhkalinnun 133 sivua takana. Kyllä nämä yhteiskunnalliset romaanit jaksavat näköjään aina kiinnostaa. Enää ei ehdi lukea mitään.

* * *

Vuorokausi lukemista on nyt takana. Nukuin välissä yli kuuden tunnin yöunetkin. Söin, käväisin kaupassa, kävin juoksemassa. Eli aivan pelkkää lukemistahan aika ei ole ollut.

Ehdin lukea seitsemän romaania. Listaanpa ne vielä tähän lukujärjestyksessä:

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis (Siltala, 2011) 327 s.
Katja Kallio: Syntikirja (Otava, 2009) 303 s.
Fredrik Lång: Kärsivä mies ei rakastu (Tammi, 2000) 219 s.
Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina (Avain, 1999/2011) 115 s.
Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava, 2010) 383 s.
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä (WSOY, 1981) 295 s.
Leonardo Sciascia: Huuhkalinnut (Tammi, 1961/1984) 133 s.

Yhteensä luin siis 1775 sivua vuorokaudessa. Todennäköisesti, lähes varmasti, varmasti enemmän kuin koskaan ennen yhden vuorokauden aikana. Kun kirjat laittaa pinoon pöydälle, niistä tulee 15,5 cm korkea pino. (Pinon paksuuteen vaikuttaa sekin, että vain Kaurasen kirja on pokkari, muut kovakantisia.)

















* * *

Siitä, miltä tämä kaikki tuntui, mitä opin, lisää myöhemmin.

17 kommenttia:

  1. Onnea yritykseen.

    Itse tein kokeen helmikuussa, ja luin Romain Rollandin sarjan useimmat kokonaan ja muutaman selaillen, koville otti ja olin jonkin aikaa hapoilla, mutta opin lukemaan myös nopeammin.

    VastaaPoista
  2. Vau! Mielenkiinnolla odottelen sitä, että saan kuulla, miten projektisi on sujunut. Minulla ei ikinä riittäisi keskittymiskyky moiseen, pystyn yleensä lukemaan (kirjasta paljon riippuen) noin tunnin, jonka jälkeen täytyy pitää pieni tauko.

    VastaaPoista
  3. Minulle tuollainen maraton kuulostaa aivan mahdottomalta. En muista, milloin olisin lukenut edes 200 sivua päivässä, ja niin hidas lukija en minäkään ole, että siihenkään koko päivä olisi tuhraantunut :) Tuulian tavoin on pakko pitää taukoja, ja usein niitä tulee aivan itsestäänkin, kun alkaa armottomasti nukuttaa. On mielenkiintoista nähdä millaiseen tulokseen päädyt. Kade!

    VastaaPoista
  4. Jännää seurata koitostasi! Onnea matkaan! ;)

    VastaaPoista
  5. Seurailenpa minäkin mielenkiinnolla, hauskaa että innostuit kokeilemaan! :)

    VastaaPoista
  6. Hieno maraton: hujautit heittämällä saman sivumäärän vuorokaudessa minkä itse luen suunnilleen viikossa. Harvoin luen viikossa enempää kuin kolme-neljä romaania, mutta kyllä valoisina kesäöinä muiden nukkuessa tulee joskus ahmittua melkoisia sivumääriä.

    Olen joskus itsekin suunnitellut itselleni jotakin lukemiseen liittyvää haastetta. Sellaista varten on luultavasti fiksua tehdä kuten sinä: ottaa joukkoon lyhyehköjä kirjoja mukaan. Motivaatio ja mielenkiinto säilyy paremmin, kun näkee lukemisen etenevän ja kirja vaihtuu. Periaatteessahan tuo 1700 sivua taitaisi olla suunnilleen kaksi A.S. Byattin romaania: niitä en kyllä mitenkään jaksaisi lukea saman vuorokauden aikana.

    Joskus törmäsin englanninkieliseen blogiin, jossa kirjoittaja luki kirjan päivässä vuoden aikana. Se oli mielenkiintoinen matka. Muistaakseni hän luki kirjan päivän ja illan aikana ja kirjoitti siitä sitten seuraavana aamuna. Ja aloitti sitten uuden kirjan.

    Voisin kuvitella ehtiväni samaan lukuvauhtiin, jos ottaisi mukaan runsaasti sellaisia lyhyitä, 150-sivuisia kirjoja. Aikaa kun minulla ei lukemiseen ihan joka päivä ole, mutta kyllä pari tuntia saa kiireisenäkin päivänä irrotettua.

    Mutta kirjoittaminen muodostuisi ongelmaksi. Pitäisikin valita jokin tiukka konsepti, esimerkiksi yhden tai kahden kirjan herättämän ajatuksen tai tuntemuksen esittely ja ehkä hieman päiväkirjanomainen lähestymistapa, jossa oma arjen eletty elämäkin hiipisi lukukokemukseen. Se voisi tehdä postauksista lyhyen ytimekkäitä mutta myös kiinnostavia. Aivan pelkkiä lyhyitä, mekaanisia kirjaesittelyitä en jaksaisi 365 kappaletta vuodessa kirjoittaa. Joka tapauksessa kirjoittamista pitäisi rajoittaa, esimerkiksi siihen saisi käyttää korkeintaan tunnin. SIlloin postaukset pysyisivät lyhyinä ja mukavan puheenomaisina.

    Jos kirjan lukemiseen menisi päivässä keskimäärin 2-3 tuntia ja postauksen kirjoittaisi suunilleen tunnissa, niin kokonaisajaksi pitäisi varata 3-4 tuntia. Hmmm... Luultavasti vaatisi ennakkoon kirjalistan laatimista: pitäisi kartoittaa kirjastosta sopivat suunnilleen 200-sivuiset romaanit.

    Ei tuo mahdotonta olisi, ei edes työssäkäyvälle perheelliselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penjami,
      tosi hauska idea! Minusta olisi aika jännä seurata/kirjoittaa tällaista blogia, varsinkin kun siihen kuuluisi olennaisena tuo jutustelu arvioihin mukaan. :)

      Poista
  7. Olipa kiinnostava kokeilu sinulla! Tätä voisi itsekin ihan omana haasteena kokeilla, jos aikaa vaan sattuisi. Gradun jälkeen.. :)

    Hurjan määrän sait kyllä luettua ja hyvänkuuloisia kirjojakin. Laitanpa Huuhkalinnut muistiin.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen testi. Tuota pitää kyllä kokeilla vaikka kesälomalla, kun aikaa on.

    Varmaan hyvä valita mukaan noita lyhyempiäkin kirjoja, muuten voi tulla melko puuduttava kokemus.

    VastaaPoista
  9. Tosi hauska ja mielenkiintoinen juttu! Jos Penjami lukee tuon verran suunnilleen viikossa, niin minä ehkä kuukaudessa... No, toki vaihtelee ja töiden takia saatan lukea romaanin päivässä, mutta blogin kuukausikoosteita tehdessä seitsemän romaania on aika normaali kuukausitulos.

    Olisi hauska tehdä tällaisia kokeiluja eri tavoin, mutta ainakaan ihan näin kokonaisvaltaiseen omistautumiseen en lähivuosina pienten lasten takia pysty.

    VastaaPoista
  10. Karoliina, en minä joka viikko tuollaista määrää lue, tarkoitin että parhaimmillani ... Ja erona on tietysti se, että lukemistani kirjoista bloggaan tyypillisesti vain parista kolmesta kuussa, joten säästyy tuo kirjoittamisaika myös lukemiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kirjoittaminenkin on usein pois lukemiselta. Minulla on tosin vakiintunut tavaksi blogata alkuillasta, lasten tultua päiväkodista ja syödessä välipalaa lastenohjelmia katsoen. Siinä on sen verran taustahälyä ja jatkuvia keskeytyksiä, etten pystyisi keskittymään lukemiseen, mutta parin tunnin aikana saan yleensä pätkissä kirjoitettuna blogijutun valmiiksi.

      Minusta nykyisin tuntuu, että bloggaamaton kirja jää ikään kuin kesken - niin ns. riippuvaiseksi olen tullut kirjoittamisen aikana tapahtuvasta ajatusten jäsentymisestä.

      Poista
    2. (Mutta siis kirjoitan niin täysin eri tavalla kuin sinä, Penjami. Ymmärrän todella hyvin, ettet voi/ehdi kirjoittaa jokaisesta lukemastasi kirjasta.)

      Poista
  11. Paljon sait luettua vaikket koko aikaa lukenutkaan (onneksi!). :)

    VastaaPoista
  12. Tulin Morren vinkistä kurkkaamaan sinun lukuvuorokauttasi. Wau, virtuaalinen hatunnosto on paikallaan :) Sait luettua hurjan määrän tauoista huolimatta! (Vai niiden ansiosta? Itselläni ainakaan ei tulisi lukemisesta mitään ilmam ruokaa ja unta välissä, vaikka en olekaan lukuvuorokautta testannut.)

    VastaaPoista
  13. Ai miten mainio postaus ja upea maraton! Suunnittelen tässä juuri omaani, johon hyppään näillä näkymin torstaina. Täytyy käydä kurkistelemassa siis nestetankkauksen ja unimäärien osalta vähän ennakkotietoutta - tällä hetkellä vielä hirvittää...

    VastaaPoista
  14. Onnittelut hienosta maratonista! Näillä näkymin aloittelen omaani huomenna. En usko pääseväni noin hurjiin sivumääriin, saa sitten nähdä, miten käy ;)

    VastaaPoista