Teir: Donner-ryhmä

Onneksi blogi on aivan oma, ja tänne saa kirjoittaa kirjoista juuri sellaisia asioita, joita itse haluaa. Ja kirjoitukset saavat olla juuri sen mittaisia kuin haluaa.

Philip Teir

Donner-ryhmä & muita novelleja (Otava, 2011)

Teirin esikoisproosateos on mitäänsanomaton kertomuskokoelma ihmisistä. Tai kyllähän se sanoo jotain, mutta tapa, jolla sanotaan, on mitäänsanomaton.

Teir osaa kyllä kirjoittaa, mutta minkäänlaista vetoa siirtyä seuraavaan novelliin en tuntenut. Ei siksi, että edellisen parissa olisin halunnut vielä viipyä, vaan siksi, että into lukemiseen väheni novelli novellilta. Ensimmäinen, niminovelli, tuntui vielä kelvolliselta, sen jälkeen teki jo mieli välillä lopettaa kesken. Koska olin lukenut tästä teoksesta hyviä arvioita, odotin selvästi jotain. Ei olisi kannattanut.

Tämän kirjan ongelma taitaa olla se, että vaikka novellien kertojat ovat aivan erilaisia ihmisinä, eri-ikäisiä ja eri sukupuolta, itse kerronta jatkuu kirjassa liian samanlaisena.