Tähän kirjaan en olisi välttämättä tarttunut, ellei sen maailma minua kiinnostaisi. Enkä kirjan lukemisen jälkeenkään keksi, kuka sellainen, jota poliittinen päätöksenteko ja eduskunnan toiminta ei jollain erityisellä tavalla kiinnosta, lukisi tämän kirjan.
Jussi Lähde
Napit vastakkain (Paasilinna, 2011)
Lähteen toinen kirja kertoo tuoreesta kansanedustajasta, joka nousee eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa. Kirja määritellään veijariromaaniksi, ja aikamoinen veijari kansanedustaja Tapio Känsä onkin. Vielä suurempi veijari ehkä on hänen keskeinen tukijansa, erikoistoimittaja Nisu. Määritelmä veijariromaani tuo mieleeni Arto Paasilinnan, jonka kirjoja nuorena luin parisenkymmentä kappaletta. Lähde jatkaa hienosti suomalaista veijariromaaniperinnettä.
Mutta se kirjan aihe. Lähde on itse toiminut politiikan sisäpiireissä. Se näkyy. Mutta kiinnostaako se eduskunnan toiminta näin paljon ns. tavallista kirjan lukijaa? Kirjan myyntiluvuista en tiedä mitään.
Minulle tällä kirjalla on jossain mielessä erityinenkin merkitys. Ylläpitämäni Eduskunta nauraa -blogin kautta olen jatkuvasti jollain tavalla tekemisissä eduskuntapuheen kanssa. Minulle mielenkiintoisinta kirjassa taisivat ollakin edustaja Känsän eduskunnassa pitämät puheet. Toinen erityinen mielenkiinnon kohde oli toinen savolainen uusi kansanedustaja Mielonen. Hän nimittäin toi mieleeni muutamia tuntemiani nuoria poliitikkoja. Osuvasti kuvattu nuorta broileria.
Kirja tuli luettua sunnuntaiaamuna lähes kerralla. Teksti on sujuvaa ja kirja nopeasti luettava. (Etenkin kun tällä hetkellä on kesken kaksi vähän hankalampaa romaania: Saramagon Kaikkien nimet ja Dostojevskin Kirjoituksia kellarista.) Silti jää sellainen tunne, että kirja on pitänyt saada mahdollisimman nopeasti eduskuntavaalien jälkeen julki, mikä näkyy hieman viimeistelemättömänä otteena juonen kuljetuksessa ja kirjan yhtenäisyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti