Muistikirja

Uusi blogi avautuu Kirjoittajatreffit-blogin Jennin innoittamana muistikirjapohdinnoilla.

Oletko sinä muistikirjailija? Kannatko mukanasi muistikirjaa, tai suositko sanelinta tai älypuhelimen muistiota? Onko muistikirjallasi tarkat kriteerit, vai tuherteletko taskunpohjalle unohtuneiden kauppakuittien taakse?

Tällä hetkellä minulla on kai kahdeksan muistikirjaa. Seitsemän niistä on samankokoisia, pienehköjä kirjoja, cd-kotelon kokoisia. Sen kokoinen on oikein helppo kuljettaa mukana. Usein niitä on laukussa mukana kaksikin. Nämä seitsemän on ostettu kerralla. Sain halvalla muistaakseni Suomalaisesta Kirjakaupasta. Niissä on kierreselkä, mikä lisää niiden käyttökelpoisuutta.

Se kahdeksas, vähemmälle käytölle jäänyt, on suurempi. Kai ikäänkuin jokin toimittajan lehtiö. Siihen on ollut tarkoitus kirjoittaa valmiimpia ja pidempiä juttuja. Se vain ei lähde niin helposti mukaan. Eikä siten täytykään.

Muistikirja minulla on laukussa mukanani lähes aina. Jos ei ole, muistikirjana joutuu toimimaan kalenteri. Tai sitten muistikirjan virkaa toimittaa puhelimen äänitystoiminto. Ne vain pitää muistaa purkaa puhelimesta, muuten eivät jää talteen. Parempi tilanne siis on, jos on muistanut ottaa muistikirjansa mukaan. Hetkessä syntyville aforismiraakileille puhelin on kyllä joskus muistikirjaa kätevämpi tallennusväline.

Käytän pienistä muistikirjoistani kuutta samaan aikaan. Satunnaisesti. Se seitsemäs ei tule käytetyksi, koska siinä on vapautta rajoittavia viivoja. Osa kirjoista on aloitettu molemmista suunnista. Usein kirjoittelen vain johonkin väliin, missä vielä on tilaa. Järjestelmällisyys, jota jossain määrin muuten elämässäni yritän ylläpitää, puuttuu täysin näistä kirjoista. Kohta taitaa olla se tilanne edessä, että yksi muistikirja alkaa olla täynnä. Pitää alkaa varoa, ettei vahingossa ota sitä pöydältä mukaan.

Kaikenlaista. Selvää käsialaa ja töherrystä. Aforismeja, kauppalistoja, haastatteluunvalmistautumisranskalaisviivoja, asunnon pohjapiirroksia, päiväkirjaa, to do -listoja. Parempi kysymys kai olisi, mitä muistikirjoissani ei ole.

Olen oppinut elämään muistikirjaelämää. Aina sellaisen on oltava mukana. Jos vaikka tulisi joku ajatus mieleen.