"Sodat eivät tutkimalla vähene, mutta lapsia kuolee vähemmän kuin sairauksia tutkitaan." Normandian maininnoususta turisteille kertova Julie tietää lähes kaiken siitä osasta sotaa. Mutta se ei auta mitään, kun mies pettää ja ainoa lapsi sairastuu leukemiaan.
Riikka Ala-Harja
Maihinnousu (Like, 2012)
Kirjan nimi on maihinnousu. Yritän ymmärtää nimeä koko lukemisen ajan. Kun kuitenkin puhutaan lähinnä lapsen sairastumisesta ja miehestä vieraantumisesta. Että miten tämä maihinnousu loppujen lopuksi tähän kirjaan kuuluikaan?
Vaikka tiedän - nyt muutaman kritiikin lukeneena - että jotkut ovat pitäneet tätä maihinnousu- tai siis sotateemaa onnistuneena osana kirjaa, minä silti väitän, että Ala-Harja on hakannut ensin kirveellä kaksi toisistaan irrallista puupalaa ja yrittänyt sitten saada ne näyttämään yhtenäisiltä asettamalla vierekkäin. Palat yhdistävä sievä sormiliitos puuttuu. Vaikka kirjan nimi yrittää koko ajan johdattaa ajatuksia pohtimaan näitä asioita, yhteyksiä, hienoja vertauskuvia, minuun rinnastus ei uppoa.
Ala-Harja kirjoittaa minun lukumaulleni sopivasti. Vaikken onnistunutkaan kokemaan suurta ahdistusta Julien kohtalosta lukiessa, teksti ei pysäyttänyt tai koskettanut, niin kuitenkin pidin tavasta, jolla Ala-Harja kirjoittaa. Teksti kulkee raskaissakin aiheissa sujuvasti. Että jos voi sanoa, että kirja on tehty luettavaksi, niin tämä on. Jotenkin tunnistin tästä kirjasta jotain samaa, nimenomaan kerronnassa, kuin paljon enemmän muuten pitämässäni Tom Tom Tomissa. Kannattaisi siis lukea enemmänkin Ala-Harjaa, vaikken tämän kirjan teemoista ja rakenteesta oikein syttynyt.
Ai niin. Tämä oli kohukirja. Kohu syntyi lähipiirin asioiden kokemusten hyödyntämisestä fiktiossa. Ajattelin joskus, että toivottavasti tämä kohu ei vaikuta kirjan arviointiin, esimerkiksi vaikka palkintoehdokkuuksiin. Nyt olen sitä mieltä, ettei sitä ole relevanttia pohtia. Kirja ei ole tarpeeksi hyvä palkittavaksi. Ja tästä asiasta taidan olla esimerkiksi HS:n Antti Majanderin kanssa eri mieltä.
Ajattelin maihinnousun jotenkin silleen kuvainnollisesti maihinnousuna itseen tutustumisena, kun monet asiat elämässä aiheuttivat sotatilan. Maihinnousun myötä sitten tuli rauhan tila ;D
VastaaPoistaPakko nyt sitten hankkia tämä käsiinsä jotta voi sanoa, onko kirja kohun arvoinen. Ala-Harjan Maata meren alla oli minulle melkoisen heikko lukukokemus aikoinaan. Olin kyllä yllättynyt sen kokemuksen jälkeen, että tätä on puolestaan kehuttu suorastaan mestariteokseksi. Täytyypä siis lukea. :)
VastaaPoistaMainio kuvaus: Ala-Harja kirjoittaa tyyliltään sinulle sopivasti, mutta sormiliitos ei ole onnistunut ja palkittavaksi tämä ei mielestäsi yllä. Ihanan ristiriitaista!
VastaaPoistaMinäkin huomasin tuon ristiriitaisuuden ja tunnistan sen myös, sellaisen olon kirja voi joskus jättää.
PoistaNormandian maihinnousu auttoi liittoutuneita kukistamaan Saksan toisessa maailmansodassa. Samoin Julie käy omaa sotaansa sekä tyttären tukena leukemiaa vastaan että hajoavaa avioliittoa vastaan. Lopussa Julie solmii ainakin välirauhan itsensä ja elämän kanssa.
VastaaPoistaSiinä mielessä maihinnousu-vertaus ontuu, että minä ainakaan en löytänyt teoksesta sitä taphtumaa, joka olisi ollut Julien henkinen maihinnousu. Toki Normandian maihinnousua valmisteltiin salassa ja operaatio aloitettiin yöllä, pimeyden turvin, joten ehkä Julien maihinnousu oli se henkinen vahvuus, jonka turvin hän uskalsi muuttaa pois kotitalostaan ja luottaa siihen, että Emma toipuu. Jollakin tavalla yhteys nimenomaan maihinnousuun jäi epäselväksi - muuten sotateemaa käsiteltiin mielestäni liikaakin ja osin väkinäisesti.