Sivut

28. marraskuuta 2011

Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiainen on yksi harvoista useamman kirjan julkaisseista kirjailijoista, joiden koko romaanituotannon olen lukenut. Vadelmavenepakolainen oli hyvä, Maaninkavaaraa pidin loistavana. Metsäjätin sanottiin olevan yhteiskunnallisempi. Voi olla, mutta silti se on edelleen nousiaismainen.

Miika Nousiainen
Metsäjätti (Otava, 2011)

Tämä kirja, vaikka näennäisesti onkin yhteiskunnallisin, on Nousiaisen kirjoista eniten henkilökohtainen, otaksun. Päähenkilö Pasi on muuttanut Törmälään Säynätsalosta, joka on Nousiaisen syntymäkunta. Lisäksi Pasi ja Janne ovat Nousiaisen ikäluokkaa, ajan musiikki ja maailmanmeno ovat varmasti kirjailijalle tuttuja. Todennäköisesti lapsuusmuistoissaankin elävät Pasi ja Janne sisältävät Miikaa enemmän kuin nopeasti tulisi ajateltua.

Minulle kirjan näennäinen päähenkilö Pasi jää taustalle. Kirjasta paremmin esille nousee Janne, mies liimapuristimen ääreltä. Hänen kauttaan kirjassa tuodaan esille sanomaa, jonka koen nykyaikana merkittäväksi: ajattelun taito ja sivistys eivät synny kauppakorkeassa, eivät välttämättä asu kauluspaidan sisällä. Maailman menosta Janne esittää Pasia osuvammat tulkinnat, Pasi keskittyy enemmän itseensä.

Mielenkiinnolla seurasin kirjassa myös sitä, mistä Pasi on kiipinyt nykyiseen asemaansa Vice Presidentiksi. Törmälä kuvataan kirjassa kovin takapajuiseksi, mitä tuon ajan vastaavat yhteisöt varmasti ovat olleetkin. Kun sieltä on noussut Etu-Töölöön suomenruotsalaisen naisen sisustamaan asuntoon, maailma muuttuu. Muuttuu jopa niin paljon, että vanhan maailman haluaisi unohtaa, vähintäänkin vaieta. Jannen ja Pasin maailman ero tiivistetään välillä pieniin huomioihin. "Onpas mukava vaimo Pasilla. Laittoi salaattia pitsan päälle, mutta muuten ihan normaali." Rucolaa löytyi Törmälän kaupasta, vaikka pinjansiemenet puuttuivatkin.

Kirjan rakenne tuntuu toimivan hämmentävän hyvin. Sehän ei ole mitään muuta kuin kahden miehen vuoropuhelua. Eivät tosin keskustele toistensa kanssa perinteisellä tavalla, vaan vuorottelevina kertojaääninä. Otsikot Pasi ja Janne vaihtelevat. Enkä voinut jättää tätä laskematta: pisimmillään yksi mies on äänessä 25 sivua Pasin saapuessa Törmälään. Pitkiä jaksoja edetään kahdesta viiteen sivua per mies kerralla.

Harvoin tulee kiinnitettyä erityistä huomiota kirjan nimeen, mutta nyt siihen on syy. Metsäjätti on harvinaisen hyvä kirjan nimeksi. Pasi kuvaa kirjassa metsäjättiä viisimetriseksi karvaiseksi olennoksi, jota lapset pelkäävät, mutta joka ei ole läpeensä paha. Kirjassa luodaan kuvaa sellaisesta metsäjätistä, jollaisena olemme oppineet uutisista tuntemaan suuret suomalaiset metsäyhtiöt, tai ainakin suomalaisiksi mielletyt. Senkin, joka lopetti Kemijärveltä tehtaan. Jostain kumman syystä minua viehättää kirjan nimen väärinkirjoitettu versio. Se, jonka tehtaan varastomies voisi kirjoittaa: "Metsä jätti". Senhän ympärille kirjaa on rakennettu.

Yleensä pidän kirjoista, jotka saavat minut itkemään. Nousiaisen Metsäjätti ei tee sääntöön poikkeusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti