Sivut

9. tammikuuta 2013

Kotikirjastoasiaa v:lta 1957!

"Suomalaisia koteja varten, joissa aikuisten oman lukuharrastuksen tähden tai lasten opin- ja elämäntien tasoittamiseksi pyritään järjestelmällisesti kehittämään kotikirjastoa, on Mitä-Missä-Milloin-toimitus pitkän ajan kuluessa ja asiantuntijoita apunaan käyttäen laatinut seuraavan yhteenvedon suomalaisesta kotikirjastosta."

Näin alkaa MMM 1957 -vuosikirjassa artikkeli Suomalaisen kotikirjaston kivijalkaa. Mainittakoon heti alkuun, että kolmikymppisen lukijan silmin teksti vaikuttaa kovin tunkkaiselta ja elitistiseltä, mutta mielenkiintoisen kuvan tuosta ajasta ja myös silloin tärkeänä pidetystä kirjallisuudesta artikkeli antaa. Siksipä esittelen lyhyesti sitä, millaista kotikirjastoa MMM-toimitus suositteli suomalaisiin koteihin 56 vuotta sitten.

"Jos kotoa puuttuvat kirjat tai jos ne eivät sovellu lisätietojen antajiksi koulutehtävissä eivätkä myöskään pysty ohjaamaan lasten harrastuksia, tämä on todettu tekijäksi, joka voi vaarantaa lasten lukutottumusten kehittymisen sekä vanhempia tyydyttävään että nuorisoa omassa elämäntehtävässään helpottavaan suuntaan."

Kotikirjastoajatuksen oletuksena siis on, että kotoa löytyisi perusteoksia niin maantieteen, luonnontieteiden, historian ja taiteen saralta sekä tietysti yleis- ja hakuteoksia. Aika on tältä osin kovin muuttunut, vai kuvitteleeko vielä joku, että kotona voisi säilyttää riittävän määrän yleis- ja hakuteoksia, joista saisi selville, millainen maailma on ja miten se selitetään. Minun lapsuudessani oli vielä (rajallisessa elämänpiirissäni) tavallista, että kotien kirjahyllyissä oli suuri tietosanakirjasarja. Nykyisin sellaiset eivät taida enää käydä kaupaksi.

Keskityn nyt lähinnä siihen, mitä kotikirjastoon suositeltiin kaunokirjallisuuden puolelle. Mutta ensin lyhyt katsaus taide- ja kirjallisuushistoriaan alaan kuuluvien teosten esittelyyn. Perusteoksena kirjallisuushistorian puolelta esitetään kotikirjastoon Ilmari Havun teosta Isänmaan kirjallisuuden vaiheet. Lisäksi mainitaan, että "V. Tarkiaisen Aleksis Kivi muistettakoon eräänä kirjallisuudenhistorian erikoisteoksena." Kirjailijoita laajemmin esitteleviä teoksia ovat tuohon aikaan olleet Vappu Roosin teokset Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan ja Dantesta Dickensiin sekä Eino Palolan Brontësta Lagerlöfiin.

Kotikirjaston perusteoksia on kuusi. Jos tämä olisi luento, pyytäisin teitä arvaamaan, mitä ne ovat. Raamattu. Katekismus. Virsikirja. Kalevala. Vänrikki Stoolin tarinat. Seitsemän veljestä. "Näiden kirjojen valitseminen - - tuskin kaipaa selittelyjä, niin keskeinen on niiden osuus ollut maamme henkisessä rakennustyössä." Yllättivätkö? Tuskin. Samalla tässä on pohja kotikirjaston kaunokirjallisuudelle: Runebergin tarinat ja Kiven Seitsemän veljestä asettuvat ikään kuin koko kaunokirjallisuuden tukijaloiksi. Erikseen mainitaan, että arvokkain Kalevalan kuvitus on Gallen-Kallelan, ja Vänrikki Stoolin "yhteydessä tulee lähinnä mieleen Albert Edelfeltin kuvitus."

Jatketaan kohti varsinaista kaunokirjallisuusosiota, josta erikseen huomautetaan, että oman mieltymyksen osuus on kaunokirjallisuudessa suurempi kuin muilla aloilla. Suuntaviivojen vetämisen sanotaan olevan vaikeaa, mutta onpahan teoksia silti löydetty suositeltaviksi kotikirjastoihin. "Tässä esitetty perusannos käsittää teoksia, jotka ovat suomalaisessa kirjallisuudessa vakiinnuttaneet asemansa klassikkoina."

Arvovaltaiselle listalle on päässyt aikuisten kirjojen osalta 19 teosta. En malta olla kertomatta niitä kaikkia, joten voitte tarkastella listaa oheisesta kuvasta. (Sivuhuomioita: Montako olet lukenut? Tässä olisi melkein haasteen paikka.) Erityismaininta täytyy antaa Tuntemattomalle sotilaalle. Tekstissä ei mainita vuosilukuja, mutta se on ilmestynyt alle kaksi vuotta ennen artikkelin kirjoittamista*, ja on siis vakiinnuttanut paikkansa klassikkona.

Otan muutamasta kirjasta tarkemmat luonnehdinnat:
- "Puukkojunkkarit kertovat ajasta, joilloin nuorison pursuava voima etsi purkautumistietään hurjissa kylätappeluissa."
- "Tulitikkuja lainaamassa kuvaa verrattoman mehevästi pohjoiskarjalaista kansanluonnetta."
- "Suomalainen mies on tuntenut itsensä sodan poluilla Tuntemattomassa sotilaassa."
- "Runoutta edustavat perusvalikoimassa kokoomateos Suomen runotar, Yrjö Jylhän voimakas sotarunojen kokoelma Kiirastuli ja Suomen suurimman lyyrikon (!, kirj. huom.) tuotannosta valittu Eino Leinon kauneimmat runot."

Näiden teosten lisäksi artikkelisssa suositellaan koottujen teosten hankkimista kotikirjastoon. Listalle päässeistä kirjailijoista lähes kaikilta on tuolloin ollut saatavilla jonkinlainen Kootut teokset tai Valitut teokset.

Perusvalikoiman lisäksi tekstissä mainitaan 21 prosaistia ja 29 lyyrikkoa. Näiden joukossa on edelleenkin varsin tuttuja nimiä, ehkä sellaisiakin, joiden arvostus on vuodesta 1957 vain noussut. Mainituksi tulevat prosaisteista mm. Volter Kilpi, Minna Canth, Aino Kallas, Iris Kähäri, Lauri Viita ja lyyrikoista Paavo Haavikko, Saima Harmaja, Lassi Nummi, Kaarlo Sarkia, Aale Tynni ja Katri Vala. Noin kolmannes näistä mainituista on naisia, kun perusvalikoima taas näyttää erittäin miehiseltä.

"Entä kotiin hankittavat maailmankirjallisuuden mestariteokset? On useaan kertaan yritetty laatia luettelo maailman parhaista kaunokirjallisista teoksista, ja itsestään selvää on, ettei yleispätevään tulokseen ole päästy." Jutussa mainitaan joitakin (tarkalleen 21) tunnetuimpia kirjailijoita ja jokaiselta teos "jonka perusteella tutustuminen voisi tapahtua."

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo löytyy listalta, Charles Dickensin David Copperfield myös. Venäläisistä esillä ovat Dostojevski (Rikos ja rangaistus, Karamazovin veljekset), Gogol (Kuolleet sielut) ja Tolstoi (Sota ja Rauha). Ainakin minulle hieman tuntemattomampia nimiä listalla ovat Anatol France (Kuningatar Hanhenjalan ravintola), John Galsworthy (Forsytein taru) ja Knut Hamsun (Maankiertäjiä I-III). Suurista runoilijoista mainitaan J. W. von Goethe, John Milton, Friedrich von Schiller ja William Shakespeare. Vielä mainitaan, että "Kalevalan kansan lienee aihetta muistaa myös muita kansalliseepoksia, kuten Nibelungein laulu, Ilias ja Odysseia."

Vielä kertoo Mitä-Missä-Milloin-toimitus lukijoilleen, mitä nuorten kirjoja ja lasten kirjoja (nimenomaan muuten erikseen kirjoitettuina) kotikirjastoon olisi hyvä sisällyttää. Ainoa kaikille yhteinen nuorten kirja on Sakari Topeliuksen Välskärin kertomukset. Sen jälkeen kirjat onkin jaoteltu tiukasti sukupuolten mukaan. Pojille tarjotaan Robinson Crusoeta, Juho Vesaista, Aarresaarta, Tom Sawyerin seikkailuja, Tapani Löfwingin seikkailuja sekä Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Tyttöjen kirjat taas ovat Pikku Naisia, Anna-sarja, Heidi-kirjat, Iiris-rukka yms. ja Setä Pitkäsääri.

"Kodin peruskirjaston kaikki teokset on valittu siinä mielessä, että myös nuorilla on niiden ääreen ´vapaa pääsy´. Luonnollisesti heille on varattava myös varsinaisia nuorisonkirjoja, joita vanhemmatkin kyllä voivat lukea. Tällöin havaitaan, että koko maailman nuorisolla on yhteiset, kuolemattomat lempikirjat, kielestä ja kansallisuudesta riippumatta." (Ah, kuinka mahtipontista!)

Lapsille luettavaksi tai lasten luettavaksi tarjotaan kirjoja, "joiden vetovoima ei perustu kauhumomentteihin; seikkailut ja jännityshän eivät luonnollisesti sinänsä ole pahasta." Listalla maininnan saavat Andersenin sadut, Martti Haavion Kultaomena, Kiplingin Norsulapsi ja muita veikeitä juttuja, Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien kera, Milnen Nalle Puh, Salmelaisen Suomen kansan satuja ja tarinoita sekä Swanin Jänis Vemmelsäären seikkailuja.

Suurin muutos tuohon 55 takaiseen elämään on varmaankin se, mihin aluksikin viittasin: jos nyt haluaisi kotikirjastoonsa edes jokseenkin kattavan valikoiman kirjoja eri tieteenaloilta, tarvittavien kirjojen määrä olisi valtavan paljon suurempi kuin 1957. Nykyäänkin toki yritetään tehdä listoja esimerkiksi 100 tärkeästä kaunokirjallisesta teoksesta, joihin kaikkien pitäisi tutustua. Kaunokirjallisuuden puolella kai tällaista "nämä ovat tärkeitä kirjoja" -listaamista on yhä mahdollista harrastaa, mutta niiden merkitys lienee siinä, että ne voivat antaa jonkinlaisia suuntaviivoja monipuolisesta hyvästä lukemisesta.

Vaikka vanhassa kirjoituksessa tuntuukin hieman vanhahtava ja isällinen, nykyajalle vieras henki, jonkinlainen kulttuurielitisti minussa silti osin yhtyy tähän huomioon vielä vuonna 2013: "Monet ala-arvoisen kirjallisuuden ja lehdistön leviämisen edellytyksiä koskevat tutkimukset ovatkin antaneet todisteita kotikirjastojen kehittämisen tarpeesta." Kannatan ehdottomasti sitä, että jokaisesta kodista löytyy lukemista: joko hyllystä tai e-kirjoina. Jokaisen oman kotikirjaston valikoiman määrittelyyn en silti halua sellaista kansakuntaa ohjaavaa ja mahdollisesti myös rakentavaa otetta kuin reilut parikymmentä vuotta ennen syntymääni on ollut nähtävissä.

Lähde: Mitä Missä Milloin 1957, s. 245-250.

* MMM-kirjathan ilmestyvät jo nimeään edeltävänä vuonna.

P.S. Idea tähän kirjoitukseen sikisi lukiessani mainiota kirjahyllykeskustelua Kirsin kirjanurkassa.

4 kommenttia:

  1. Montako on Suomessa kotia jonka hyllystä löytyy Nibelungein laulu?

    Mielenkiintoista juttua, ja aika moni näistä kirjoista onkin sittemmin tullut vastaan kirpputoreilla :) Mutta onhan tuolla toki väkeviä klassikoita joukossa.

    Kuvan listasta olen muuten lukenut neljä kirjaa (Jotuni, Kivi, Kianto, Waltari) ja varmaan tarpeeksi Leinoa tuohon merkintään, ja ainakin Jylhä pitäisi lukea lähitulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes jaksanut googlata Nibelungein laulua. Tunnustan, että teos on ihan outo.

      Minä olen varmasti lukenut Linnan, Pakkalan, Pekkasen ja Waltarin. Jostain syystä monen kirjan kohdalla en ole varma. Leinoakin varmasti riittävästi.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen katsaus! Noissa selostuksissa on kyllä mainion opettavainen sävy. Kuvan suomalaisen kaunokirjallisuuden helmistä minun hyllystäni ei löydy yhtään (hm, varsin puutteellinen kotikirjasto!), lukenut olen neljä (Punainen viiva, Tuntematon, Nuorena nukkunut ja Sinuhe). Olisi tosiaan hauska haaste lukea vuoden 1957 must-read-lista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta listasta tuli vielä mieleen, että joku kotimaista kirjallisuutta opiskellut varmaankin osaisi valottaa, kuuluuko jotkut noista kirjoista 2000-luvulla opintovaatimuksiin.

      Poista