Yksitoista vastausta

Kirjavan kammarin Karoliina haastoi minut jo jokin aika sitten vastaamaan 11 kysymykseen. Näiden myötä herätellään blogia horroksesta. Lähiaikoina tullee tekstiä ainakin kirjoista Sinun lapsesi eivät ole sinun (Honkasalo), Tietämättömyys (Kundera), Mangopuun alla (Vilén).

Kuka on vaikuttanut eniten siihen, että sinusta on tullut kirjojen ystävä?
Todella vaikea kysymys. Vanhempani eivät erityisesti kannustaneet lukemiseen. Kotona kuitenkin oli hyllyssä jonkin verran kirjoja, ja jouluisin niitä ilmestyi lisää. Opin kuitenkin lukemaan jo nelivuotiaana ja muistan, että ensimmäisinä kouluvuosina luin jo enemmän kuin muut, kun koulussa sitä seurattiin. Jotenkin siis olen vain tarttunut kirjoihin, vaikka en muista, että kukaan yksittäinen henkilö minua siihen olisi kannustanut.

Nimeä yksi kirja, jonka haluaisit lapsesi (nykyisen/mahdollisen tulevan/kuvitteellisen) elämänsä aikana lukevan.
Mennään helpolla: Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Riittävästi elämänmakuista tietoa sen maan historiasta, jossa lapsi todennäköisesti eläisi.


Mikä on paras tänä vuonna tähän mennessä lukemasi kirja?
Valitsen Olga Tokarczukin Alku ja muut ajat -romaanin. Se oli niin virkistävän erilainen, mutta kauniisti kerrottu.

Mielenkiintoista on se, että kun tuota luettujen kirjojen listaa katselee, niin hirveän hankalaa on nostaa vain yhtä kirjaa parhaaksi. Eri tavoilla hyviä kirjoja on tullut luettua.

Kuka on suosikkisi ulkomaisista naiskirjailijoista?
Ei ole kyllä erityisiä suosikkeja. Uusia melkein-suosikkeja voisivat olla mainittu Tokarczuk tai norjalainen Hanne Örstavik.

Entä ulkomaisista mieskirjailijoista?
Heitetään tähän arvalla J. M. Coetzee. Hän on yksi niistä, jonka kirjoja aloin oikein ostamaan, koska pidin niistä. Pitkään aikaan en ole vain nyt Coetzeelta mitään lukenut. Kesä odottaa seuraavana vuoroaan. Coetzeen kirjoissa on ehkä sopivasti minun makuuni jotain inhimillistä, henkilökohtaista, ihmissuhteellista ja yhteiskunnallista. (Mitähän mä edes niistä muistan?) Toinen vaihtoehto voisi olla Milan Kundera.

Entä kotimaisista naiskirjailijoista?
Kamala kysymys, sillä minulla on tunne, että olen lukenut hävettävän vähän suomalaisnaisten kirjoittamia kirjoja. "Ainankin yksi hyvä kirja" -perustelulla voisin laittaa tähän ainakin nimet Anja Kauranen (Snellman), Johanna Sinisalo, Kreetta Onkeli. Mutta jos koko tuotantoa ja sen sopivuutta minulle ajattelee, niin valintani tällä hetkellä on Kristina Carlson.

Entä kotimaisista mieskirjailijoista?
Miika Nousiaisen kolmesta romaanista olen pitänyt kaikista, Arto Salmisen kirjoissakaan ei ole heikkoa lenkkiä oikein ollut. Antti Tuuristakin olen pitänyt ja Väinö Linnaakaan ei saisi unohtaa. Jos yksi pitää nostaa esille, niin sanotaan Nousiainen.

Odotatko erityisen kovasti jonkun syksyllä ilmestyvän kirjan lukemista? Minkä?
Jostain syystä odotan kovasti J.K. Rowlingin ensimmäistä ei-Potter-romaania. En ole lukenut kuin yhden Potterin, mutta kaiken Rowling-hypetyksen jälkeen minusta on mielenkiintoista nähdä, miten hän onnistuu toisenlaisen romaanin kanssa.

Antaako ympäristö esimerkkiä - onko perheessäsi (nykyisessä tai lapsuuskodissa) muita kovia lukijoita kuin sinä?
Ei oikeastaan. Enkä minäkään ole aina ollut kova. Mutta lukemishistoriaani ajatellen on ehkä kuitenkin niin, että se vain on jotenkin valikoitunut minun jutukseni.

Mainitse yksi kirja, joka yhdistyy mielessäsi vahvasti paikkaan/tilanteeseen, jossa sen luit. Kerro myös se paikka/tilanne. :)
Robert James Wallerin Hiljaiset sillat. Olin nähnyt kirjasta tehdyn leffan aiemmin ja luin tätä kirjaa autossa, kun minun piti odottaa jotain. Muistan täsmälleen, missä autoni oli parkissa. Yritin lukea kirjaa myös autolla ajaessa, mikä osoittautui tyhmäksi ja vaaralliseksi ideaksi. En suosittele.

Missä luet mieluimmin?
Kotona joko sängyssä tai nojatuolissa. Yleensäkin mielellään rauhallisessa ympäristössä.