Sivut

24. kesäkuuta 2012

Saisio: Punainen erokirja

Kuusi kovaa kotimaista -haasteeni lähestyy loppuaan. Takana on viisi kirjaa kuudesta ja ennakkoon mielenkiintoisin on säästetty viimeiseksi. Tavoitteenani oli lukea kuusi naisen kirjoittamaa Finlandia-palkittua romaania. Nyt on luettu viisi: Liksomia, Carlsonia, Sinisaloa, Ranea ja Saisiota. Enää Oksasen Puhdistus jäljellä ja sekin on tarkoitus lukea ennen syksyn seuraavan Oksasen ilmestymistä.

Pirkko Saisio
Punainen erokirja (WSOY, 2003)

Punainen erokirjan voisi kai luokitella määritteellä "jokseenkin elämäkerrallinen". (Hämmentävää muuten lukea peräkkäin kaksi tällaista naisen kirjoittamaa ei-niin-fiktiivistä tunnustuskirjaa, joissa molemmissa päähenkilö seksuaalinen suuntautuminen on keskeisessä osassa, kun ei yleensä tämän tyylisistä kirjoista niin välitä.) Muistelmaksi Saision teosta ei voi oikein sanoa, koska siinä ei tunnuta muistavan kovinkaan hyvin, mitä on tapahtunut. Muisti katoaa konkreettisesti, kun ensimmäinen versio Punaisesta erokirjasta katoaa koneelta (tämäkin selostetaan kirjassa). Kerronta on enemmän muistinvaraista: katkeilevaa ja hieman sekavaakin.

Eletään pääosin 70-lukua. On punaisen poliittista. On Ylioppilasteatteria. On kiellettyä rakkautta. Punaisuuteen ja rakkauteen liittyvät kirjassa ne vaikuttavimmat kohdat. Ne, jotka vielä muistanee vuoden päästäkin. Toinen on tapahtuma, jossa äiti ottaa vastaan (tai jollain tasolla tiedostaa, ei ehkä ota vastaan) lapsensa lesbouden. Toinen taas kokous, jossa käsitellään naisten välisen rakkauden haittapuolia punaisessa teatterissa.

"Ohut kilahdus, kun maailmasta putoaa pohja pois. Teelusikka putoaa kuppiin, muutaman sentin matkan, kilahtaa oudosti. Korvapuusti putoaa pöydälle äidin kädestä: muutaman sentin ilmalento, ja raesokeri särähtää pöydän pintaan." Niin katoaa äidiltä lapsi, jota osaisi rakastaa. Tämä, joka on, on väärä. Sellainen, jolle vastataan vasta kahdeksannella kerralla puhelimeen.

Ja se toinen kohta. Kun "naisidentiteetin puuttuminen" näkyy liikaa roolityössä. Kun tuleekin ongelmaksi se, että seksuaalisuus olisi alistettava ideologian alle. Se ei saa häiritä tärkeintä. "Maailmanhistorian kulkuun vaikuttavan ihmisen on oltava kaikissa suhteissa mahdollisimman esimerkillinen." Sellainen oli sen(kin) ajan maailma.

En ole lukenut Saision omaelämäkerrallisen trilogian (josta tämä on kolmas osa) aiempia osia. Voi olla, että jäävät lukemattakin, vaikka toisaalta Saision tyyli kirjoittaa tuottaa varsin nopeasti luettavaa tekstiä. Huonompaankin sitä varmasti aikaansa kuluttaa kuin Saision kirjojen lukemiseen. Mutta (vaikka en juurikaan muista, mitä muita suomalaisia romaaneja vuodelta 2003 olen lukenut) tuskin olisin itse tätä teosta valinnut Finlandia-palkinnon saajaksi.

7 kommenttia:

  1. Tätä olen Saisiolta harkinnut, mutta voisi ehkä harkita myös trilogian muita osia. Saisiota en ole lukenut, mutta ollut monesti ehdokkaana, ja muistaakseni "salanimelläkin", eli lahjoja ilmeisti on.

    VastaaPoista
  2. Muut Finlandia-ehdokkaat 2003:
    - Haahtela: Elena
    - Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
    - Lander: Käsky
    - Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja
    - Sund: Eriks bok

    Valitsijana Mervi Kantokorpi.

    Olen vähän vältelly Saisiota, eikä arviosi varsinaisesti houkuttele hänen tuotantoonsa tarttumaan. Kotimaisista naiskirjailijoista tulee usein tartuttua hieman nuoremman ikäluokan kirjailijoiden teoksiin.

    VastaaPoista
  3. Noista ehdokkaista olen lukenut nyt kolme. Enpä osaa sanoa, että mille niistä (Haahtela, Itkonen, Saisio) palkinnon olisin antanut.

    VastaaPoista
  4. Minä pidän Saisiota jokseenkin viiltävänä, en satuttavana niinkään, vaan terävänä. Punaiseen erokirjaan minulla on ihmeellisen ristiriitainen suhde. Pidin siitä, mutta en ollut täysin myyty. Lukemisesta on jo aikaa, luyin sen tureeltaan. Ehkä pitäisi tutustua uudestaan!

    VastaaPoista
  5. Erokirja on jotenkin paljon pituuttaan lyhyempi kirja. Ehkä pitäisi lukea enemmän Saisiota ennen lopullista tuomiota.

    VastaaPoista
  6. Saisioon pitäisi minunkin tutustua, erityisesti tämä trilogian kolmas osa kiinnostaa. Toisaalta kun kyseessä on kuitenkin sarja ja minulla on pienimuotoinen pakkomielle lukea sarja alusta loppuun, joutunen lukemaan myös aikaisemmat osat mikäli tähän haluan tarttua...

    Odotan innolla arviotasi loistavasta Puhdistuksesta :)

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut muutaman Saision teoksen, muistaakseni tämän sekä teoksen Pienin yhteinen jaettava ja kyllä jossain määrin pidän hänen tyylistään, mutta en ole täysin myyty minäkään kuten myös Paula edellä kommentoi. Mielenkiintoisia ne kyllä ovat. Muista tuon vuoden Finlandia-ehdokkaista pidin kyllä Itkosen Myöhempien aikojen pyhistä, mutta vaikea näitä on järjestykseen laittaa. Mukava tutustua blogiisi.

    VastaaPoista