Sivut

12. tammikuuta 2013

Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen
Turvavyöhyke (WSOY 2011 / 2012)

- Luit sitten sen jalkapallokirjan loppuun.
- Niin tein, mutta ei se oikeastaan ollut mikään jalkapallokirja.
- Miten niin ei ollut, eikö siinä kannessakin ollut jalkapallokenttä?
- On siinä, mutta loppujen lopuksi siinä aika vähän puhuttiin jalkapallosta. Olisin toivonut, että olisi puhuttu enemmänkin. Olisin ollut ihan kiinnostunut siitä.
- Mistä siinä sitten kerrottiin? 
- No, oli siinä sitä jalkapalloakin vähän. Päähenkilö - jos nyt sellaisesta voi puhua - oli ensin lupaava jalkapalloilija, myöhemmin oikein ammattilainen, maajoukkueessakin. Tanskan maajoukkueessa siis, tanskalaisissa maisemissahan kirja enimmäkseen pyöri. Mutta melkein enemmän se silti kertoi DDR:stä kuin Tanskasta. Sen jalkapalloilijan, Martinin, äiti oli sieltä kotoisin, ja se vaikutti aika paljon perheen elämään. Eli oikeastaan kirja oli perheen tarina, ei niinkään sen jalkapalloilijan tarina.

- Miksi sä muuten aloit lukea sitä kirjaa?
- Luin siitä Mari A:n blogista. Hän piti kirjaa hyvänä, muistaakseni jopa suositteli sitä kaikille. Hänelle kirja oli ollut lähes täydellinen. Kun olin joskus aiemmin jo huomannut, että siitä blogista tuntuu saavan minulle sopivia lukuvinkkejä, ajattelin kokeilla tätä Turvavyöhykettä, kun se sattui silmiin kirjaston Bestseller-hyllyssä. Mä muuten joka kerta kirjastossa käydessä tsekkaan sen Bestseller-hyllyn.
- Mikä siinä oli kaikista parasta?
- Kyllä kai se lopulta oli Martinin äidin, Ingridin, tarinan kuvaus. Siinä yhdistyi itäsaksalainen historia, suuri rakkaus ja elämän opettelu uudessa maassa. Ja tietenkin sen kaiken yllä oli menneisyyden painolasti, se mitä piti rakkauden vuoksi tehdä, että pääsi DDR:stä aikanaan pois. Oikeastaan minulle tämän kirjan päähenkilö oli Ingrid, vaikka virallisesti se kai on Martin.
- Mihin petyit?
- Odotin, että siinä olisi jotenkin paremmin kuvattu sitäkin, millaista on ammattilaisjalkapalloilijan elämä siellä pelien taustalla. Tämä puoli jäi aika vaisuksi. Kirjan luettuani googlasin kirjan tekijää, kun olin kiinnostunut siitä, onko hänellä kenties jalkapallotaustaa. Hetken ajan ehdin jo hämmästyä, kun löytyi Wikipedia-artikkeli Henrik Andersenista, joka oli pelannut jalkapalloa ammattilaisena. Hän ei kuitenkaan ollut tämä kirjailija. Samalla nettireissulla selvisi sekin, että kirjailija oli tehnyt päähenkilöstään aika lailla itsensä ikäisen: Martin on syntynyt alkuvuonna 1966 kuten Andersenkin.

- Miten tiivistäisit sen kirjan tosi lyhyesti?
- En minä osaa tiivistää sitä. Ehkä mä olennaiset asiat jo kerroin. Yhden tanskalaisen jalkapalloura kietoutuu yhteen hänen äitinsä ja isänsä menneisyyden kanssa. Kerronta, joka tuntuu noukkivan vuorotellen palan perheen historiaa sieltä ja täältä, ei tunnu koko ajan palvelevan tarinan etemistä.
- Kannattaako sitä lukea?
- Jos kiinnostaa kirjan DDR-teema, niin kannattaa. Jos ei kiinnosta, kirja voi puuduttaa pahasti.
- Ai niin, miksi siinä kannessa sitten on se jalkapallokenttä, onko jotain ajatusta?
- Luulenpa, ettei itse kenttä ole tärkeä. Olennaisempaa on se, että kentän rajat on vedetty piikkilangoilla.

7 kommenttia:

  1. Heh =)

    Sainpas jonkun lukemaan tämän kirjan. Mukava kirjoitus kirjasta, ja kivan erilainen. Vähän niinku kirjakin.

    Tykkäsin kovasti kirjasta, taidan tykätä tosi paljon kaikista, joissa on jotain salaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman kirjoitustasi tuskin olisin tähän kirjaan tarttunut. Muistin nimittäin siellä kirjastossa, että olit tykännyt tästä. :)

      Mä olen lopettanut arvion antamisen kirjoille, mutta vaikken niin paljon ehkä pitänytkään kuin sinä, vanhalla 1-5 -asteikkollani tämä olisi ehkä ollut 4.

      Poista
  2. Olipa hauskasti muotoiltu juttu! Kirjan kansi herättää kiinnostuksen, mutta aihepiiri ei ehkä niinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen ollut viime aikoina hieman väsynyt kirjoittamaan tavallisia tekstejä kirjoista. Erilaisia yritelmiä tullee jatkossakin.

      Poista
  3. DDR-teema kiinnostaa, mutta silti kirja puuduttaa. Minulla tämä on ollut kesken pitkään, syksystä saakka. Kesken ehkä jääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh. Tosin varma en voi olla siitä, olisiko minullakin voinut lukeminen kestää kauemmin - ja todennäköisemmin jäädä kesken - jos kirja ei nimenomaan olisi ollut tuollainen pikalaina.

      Poista
    2. Oijoi, mä oikeasti ahmin kirjan. Musta se oli tosi koukuttava ja kiinnostava.

      Poista