Haatanen: Ei voisi vähempää kiinnostaa

Blogin pitkän kesätauon aikana on tullut lueskeltua ehkä enemmän muuta kuin kaunokirjallisuutta. Yksi lukuvuoden ehdottomista helmistä löytyi sattumalta veljen vinkattua kirjoittajan radio-ohjelmasta.

Kalle Haatanen
Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kirjoituksia nihilismistä (Atena, 2008)

Nihilismi. "- - sanalla viitataan arkisesti yleensä ihmisiin, jotka eivät usko mihinkään - ihmisiin, joiden maailmankuva on aatteeton, ideaaliton ja karu." Tällaisesta aiheesta VTT Haatanen kirjoittaa siteeraten Nietzscheä ja muita ajattelijoita, kertoen BB-talon elämästä, miettien mitä oikein tarkoittaa maailman meno.

Voisi luulla, että kirjasta, jota välillä on hankala lukea sen takia, ettei tunnu ymmärtävän kaikkea, ei pitäisi. Toisin kävi. Haatasen filosofointi ei liiku niin korkealla, etteikö siitä saisi kuitenkin kiinni. Joku voisi kutsua tätä tieteen popularisoinniksi, mutta minusta tämä ei ole sitäkään. Oikeastaan Haatasen "kirjoitukset" ovat useimmiten varsin hyviä esseitä.

Tätä ennen olen lueskellut Tommi Melenderin ja Timo Hännikäisen kirjaa Liberalismin petos. He kirjoittavat kirjansa esipuheessa, että sen tarkoitus ei ole herättää keskustelua, sillä sitä on jo tarpeeksi, vaan ajatuksia. Haatasen kirja tekee sen, mitä Melender ja Hännikäinen tavoittelevat: se herättää ajatuksia. Keskustelua se taas ei herätä, tai ainakaan minussa tarvetta keskustella. Riittää, että olen itse saanut jotain. Ja lisäksi: tuntuu, etten osaisi tuon kirjan pohjalta keskustella. Sivistyin, mutten sisäistänyt niin hyvin, että osaisin antautua kovin syvälliseen keskusteluun tästä teoksesta. Kirja oli kuin pitkä runo: lukemisesta nauttii, vaikkei täysin ymmärräkään.

Kirjan takaliepeessä on otteita Haatasen edellisen kirjan, Pitkäveteisyyden filosofian, kritiikeistä. Juha Seppälän Aamulehteen kirjoittamat sanat siitä sopivat oivallisesti tähänkin kirjaan: "Haatanen kirjoittaa hyvin, nokkelasti ja parhaimmillaan riemastuttavan hauskasti, mutta painavalla substanssilla." Tuohon ei ole mitään lisättävää.