Müller: Matala maa

"Ylemmäs ne eivät enää päässeet, ja minä tallasin perhoset kengälläni vapahtaakseni ne. Piukka samettivatsa halkesi ja ruiskautti lattialle valkoista maitoa. Silloin inho luikerteli kengistäni minua pitkin ylös ja kietoi nyörejään kurkkuni ympärille, ja sen kädet olivat laihat ja kylmät kuin vanhuksilla, joiden olin nähnyt makaavan kannellisissa vuoteissa ihmisten istuessa niiden äärellä rukoilemassa."

Herta Müller
Matala maa (Tammi, 1982/1989)

Herta Müller on Romaniassa syntynyt, Saksassa asuva romaniansaksalainen kirjailija. Siksi hän on sopiva kirjailija luettavaksi, koska näin Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen saa mukaan uuden maan: Romanian. Lisäksi Müllerilla jatkan tämän vuoden tavoitettani lukea joka kuukausi jotain joltain minulle uudelta "maailmankuululta" kirjailijalta. Vuoden 2009 kirjallisuuden nobelistina hän sopii joukkoon. Näyttää siltä, että joka toinen kuukausi luen jotain tuoreehkoa nobelistia ja joka toinen vanhempaa kirjallisuutta. Tässä kuussa tarkoitus on lukea Müllerilta muutakin kuin tämä hänen esikoisteoksensa.

Matala maa on hieman outo kokoelma. Niminovelli nimittäin kattaa kirjan 131 varsinaisesta tekstisivusta 74 sivua. Loput 14 tarinaa mahtuvat siis alle 60 sivuun. Lyhin teksti on sivun mittainen, alle viisisivuisia taitaa olla suurin osa teksteistä. En oikein nopeasti ajatellen määrittelisi näitä novelleiksi. Mutta mitä ne sitten ovat? Ehkäpä "vain" kertomuksia.

Alun lainaus on niminovellin alkupuolelta. Siitä saa varsin hyvän kuvan kirjailijan tyylistä. Se on sisältörikasta, kuvailevaa ja kummallisella tavalla tiivistä. Ja hieman samalla tavalla inhorealistista kuin ainoa lukemani Ian McEwanin kirja. (Tai sitten tämä yhteys tulee mieleeni vain siitä, että McEwanissa pörrää kärpäsiä ja tässä perhosia.) Kirjan takakannessa kuvataan minusta varsin hyvin: "Suuri osa Müllerin proosan vaikuttavuudesta perustuu hänen ilmaisunsa tiiviyteen ja kuvallisuuteen." (Ote HS:n arviosta)

Müller kuvaa - ainakin pääasiassa - saksalaiskylän elämää Romaniassa diktaattori Ceausescun aikana. Mutta tässä kirjassa se diktatuurissa eläminen tai hieman syrjittynä saksalaisena oleminen ei ehkä ole aivan niin keskeisessä asemassa, mitä kuvittelen sen olevan Müllerin muissa teoksissa. Siksi tullen lukemaan häneltä muutakin, koska jostain syystä nimenomaan hänen teostensa yhteiskunnallinen ulottuvuus on se, miksi kirjailija Herta Müllerista edes kiinnostuin.

Todennäköisesti seuraava Müllerini on vuonna 2010 suomeksi ilmestynyt Tänään en halunnut tavata itseäni. Matalasta maasta jää lähinnä mieleen Müllerin tyyli ja kieli. Ehkä tämä jää muistikuvatasolla vain johdannoksi muuhun tuotantoon, jolta odotan enemmän.