Suomalainen marraskuu

En ole koskaan aiemmin tehnyt tällaista postausta x-kuun luetuista kirjoista. Nyt luettuja kirjoja kootessa vasta tajusin, että tämä onkin ollut kovin suomalainen kuukausi. Luetuista romaaneista vain yksi on käännöskirja. Huomattavaa on se, että olen ollut kovin laiska kirjoittamaan näistä lukemisista mitään.

Tämän vuoden kotimaisista romaaneista marraskuussa tulivat luetuiksi
Sanni Nirosen Tähdenpeitto (haluan lukea Niroselta lisää),
Kristiina Lähteen Joku on nukkunut vuoteessani (outo, jäi etäiseksi),
Raimo Pesosen Automies (ei oikein sytyttänyt) ja
Riikka Pulkkisen Vieras (parasta pulkkista minun makuuni).

Näiden lisäksi tuoreita kotimaisia ovat kolme lukemaani Finlandia-ehdokasta.
Juha Seppälän Mr. Smith,
Heidi Köngäksen Dora, Dora ja
Pirjo Hassisen Popula.

Salaista "Lue kaikki Finlandia-ehdokkaat" -projektiani edistin lukemalla
Kari Hotakaisen Huolimattomat (miksi, oi miksi en ollut lukenut tätä ennen?),
Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin (hieno kirja, jonka lukemista olen suunnitellut sen ilmestymisestä lähtien),
Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä (tämä olisi voinut olla F-palkinnon arvoinen),
Tuomas Kyrön Liitto (hyvää, minulle uudenlaista Kyröä) sekä
Sofi Oksasen Puhdistus (odotin paljon parempaa, mutta lievä pettymys ei ollut itsellenikään yllätys).

Muuta suomalaista kirjallisuutta marraskuun lukulistalla edustavat
Claes Anderssonin Kuvien takana (vuodelta 1972; mielenkiintoinen kirja, tekisi mieli päästä puhumaan siitä Anderssonin kanssa),
Johanna Venhon Syntysanat (ei minun kirjani) ja
Sofi Oksasen Stalinin lehmät (ensimmäinen Oksasen kirja minulle, hyvä esikoiskirja, mutta ei saanut Oksas-faniksi).

Ainoa käännöskirjallisuutta ollut romaani oli sitäkin parempi:
Ismail Kadaren Särkynyt huhtikuu (Kadarea pitää lukea lisää).
Kadare (Albania) on osa Ikkunat auki Eurooppaan -haastetta, jota silmällä pitäen minulla on kesken Jakub Kolasin (Valko-Venäjä) kirja ja Martin Walserin (Sveitsi) kirja sekä pinossa yksi kirja Latviasta ja yksi Liettuasta. Balkanin alue jää näiden jälkeen vielä odottamaan lopullista valloitusta loppuvuonna.

Runojakin on tullut luettua hieman. Ja tietokirjoja, tosin lähinnä osittain tai kursorisesti. Aivan lukeva ihminen olen taas ollut. (Taputtaa täten itseään kannustavasti päälaelle, sillä tavalla kevyesti.)

Joulukuussa pitää lukea mm. Ulla-Lena Lundbergin Jää (joka on jo aloitettu). Sen jälkeen on kaikki tämän vuoden Finlandia-ehdokkaat luettu. Niistä aion valita oman suosikkini - ja kirjoittaa aiheesta - ennen kuin Tarja Halonen kertoo oikean voittajan.