Sivut

22. helmikuuta 2012

Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas

- Ymmärrätkö tästä jotakin, isäntä? Mitä kirjoissasi sanotaan siitä?
- Helvettiin kirjat!
Zorbas purskahti nauruun perin tyytyväisenä.
- Niinpä niin, veikkoseni, sinä alat vähitellen käsittää asioita.

Niko Kazantzakis
Kerro minulle, Zorbas (Tammi, 1946/1954)

Isäntä, kirjan nimettömäksi jäävä kertoja, löytää sattumalta kahvilasta seurakseen kreetalaista ruskohiilikaivosta pyörittämään makedonialaisen työmies Zorbaksen.

Zorbas on elämästä monella tapaa nauttiva, hetkeen tarttuva, siinä elävä alkukantaiselta ja välillä jopa naiivilta vaikuttava hahmo. Isäntä taas on kirjailija, filosofi, joka mieluummin valitsee rakkaudesta kertovan kirjan kuin rakkauden. Kun Zorbas "vain elää", isännän menetelmä on täysin toinen: "Minä asetuin makaamaan vuoteeseeni, sammutin lampun ja aloin jälleen kurjaan ja epäinhimilliseen tapaani muuntaa ajatuksissani todellisuutta, riistää siltä veren ja lihan ja luut, tehdä siitä abstraktista ajatusta ja kytkeä sitä yleiseen lainalaisuuteen."

En oikeastaan lukenut KMZ:ta kirjana. En sellaisena romaanina kuin olen tottunut lukemaan. Tämä oli kahden miehen, ehkä jopa ystävien, välistä sananvaihtoa ja Zorbaksen tarinankerrontaa. Joitakin osia kirjasta olisin voinut haluta kustannustoimittajana karsia pois, koska en niiden merkitystä kokonaisuudelle ymmärtänyt. Kyllä, saman asian - joka viehätti - olisi voinut saada parempaan pakettiin. (Onpa paljon sanottu tällaisesta klassikosta.)

Ja se pahin: minä vielä kirjan lopussakin vihaan, vähintäänkin salaisesti inhoan Zorbasta. Ei näin puhuta kenellekään, ja vielä humalassa.
"Hän oli taas päässyt vauhtiin ja oli hieman hutikassa. - -
- - kuuletko, sinä poloinen viisas oppinut, kirjatoukkaparka!"
Tämä klassikko tuli luettua osana kirjallista Euroopan valloitusta. Vaikka monissa kohdissa kirjaa luki tyytyväisenä hymyillen, kokonaisuus ei kuitenkaan vienyt mukanaan. Ehkä en ole vielä tälle kirjalle valmis ihminen. Ehkä luin tätä liian yksipuolisesti katsauksena kahden ihmisen maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan eroista.

Kerro minulle, Zorbas -romaanin on lukenut mm. Michelle, joka lukee klassikkoja niiden ilmestymisjärjestyksessä. Mielenkiintoinen projekti. (Nostan kuvitteellista hattuani.)

2 kommenttia:

  1. Jatkossa muuten pitäisi välttää näitä pokkareita, joissa teksti on liian pientä sujuvaan lukemiseen.

    VastaaPoista
  2. Minä pidin lopulta kirjasta aika kovasti. Tosin tuo Zorbasin vähättely isäntänsä kirjarakkautta kohtaan sai minutkin vähän ärtymään ;) Ei mikään hetkessä hotkaistava kirja vaan aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa.

    VastaaPoista